Alkuvuoden fiilis

 Talousasioiden suhteen olo on ollut pääosin positiivinen.

Maaliskuu alkoi juuri, enkä ole tänä vuonna vinguttanut Visaa laisinkaan.

Palkkapäivään on viikko ja tilillä on vielä rapiat 100e käytettävissä, autossa lähes tankki täynnä ja koirallekin uusi ruokasäkki vastikään hankittuna.

Kun kevät etenee tarpeeksi pitkälle, saan viimein siirtää viime syksynä hankkimani puutarhakalusteet pihalle eikä tarvitse hankkia tässä kohtaa mitään uutta muutamaa kukkasta lukuun ottamatta. 

Koronan vaikutus omaan arkielämään tuntuu edelleen hyvin minimaaliselta. Saan käydä töissä ja harrastuksissa normaalisti ja olo on siitä hyvin kiitollinen ja etuoikeutettu.

Olen jo tsekkaillut maaliskuun budjetin valmiiksi ja nyt odottelen ensi maanantaita, kun saan oikein rankalla kädellä lyhentää visalaskua pois.

Tuhlarin tunnustuksia

Syksy ja talvi ovat olleet hyvin pitkiä. En oikein taas tiedä mistä aloittaa, mutta yritän aloittaa edes jostakin.

Rahallisesti on ollut vaikeaa. Koko kulunut vuosi tuntuu olevan täynnä yllättäviä ja isojakin menoja johtuen autosta, koirasta ja omasta terveydestä. En ole onnistunut keräämään puskuria, vaan sen sijaan käyttämään luottokorttia parin tonnin edestä. Muutoin tilanne on stabiili - ei osamaksuja tai muuta kurjuutta, mutta luottokortti hieman miinuksella. Se hävettää jotenkin yllättävän paljon ja haluankin päästä velasta eroon mahdollisimman pian. Tarkalleen ottaen pakkasella ollaan 2063 euroa.

Ensi vuosi alkaa onneksi positiivisin merkein. Olen saanut uuden työn, jossa palkka on 4000 euroa kuukaudessa. Laskin, että tästä jäisi käteen aika tarkkaan 2700 euroa, mutta se selvinnee sitten tarkemmin kun uusi palkkalaskelma viikon päästä näkyy järjestelmässä. Olen työstä kovin onnellinen ja yllättynytkin - työ tarjoaa aivan uudenlaista haastetta ja samalla voin todeta, että vuodessa bruttopalkkani on noussut 1800 eurolla. Sen suuruiseen prosentuaaliseen kehitykseen en tule urallani varmaan koskaan enää pääsemään.

Parempi palkka jouduttaa tietysti huomattavasti tätä hieman hävettävää rahatilannetta. Lähden purkamaan luottokorttivelkaa Dave Ramseyn opeilla, eli ennen velan selättämistä kerään itselleni 1000 euron hätäpuskurin.

Uuden vuoden tavoitteet ovatkin:

1. Tonnin hätävara (helmikuu)

2. Luottokorttivelka pois eikä uutta tilalle (huhtikuu)

3. Puskurin kasvattaminen 1000e > 5000e (joulukuu)

Tarkoitus ei ole elää aivan suu säkkiä myöten, vaan toiveikkaasti budjetoin myös matkusteluun sekä uuteen harrastukseen, jonka syksyllä aloitin. Tavoitteet ovat aika iisejä (tai ainakin niiden pitäisi olla..), mutta kun nuokin saavutan niin vuoden päästä tilanne on huomattavasti mukavampi. Jotenkin yleisfiilis oman talouden suhteen on nyt hieman alavireinen, koska rahatilanne on valunut sitä huonommaksi mitä enemmän olen tienannut. Toki myös elämäntilanne on muuttunut paljon, mutta kyllä tässä nyt pitäisi saada aikaiseksi ihan oikea ryhtiliike.

Olen elossa

Olen halunnut jo lukuisia kertoja kirjoittaa tänne, mutta writers block on sitä suurempi mitä kauemmin odottelen. Joten avataanpa sanainen arkku viimeinkin, näin vajaan vuoden kuluttua edellisestä kirjoituksesta.

Elämä se vain tarjoilee muutoksia toisensa perään, tähän kai on vain totuttava. Paljon on tapahtunut hyvääkin, olen esimerkiksi aloittanut uudessa, hyväpalkkaisemmassa työssä alkuvuodesta. Bruttopalkka on tässä hommassa aika tarkkaan 2800e ja siitä käteen jää nykyisellä veroprosentilla 2050e. Tämä on tietysti tuonut kivaa joustovaraa omaan kuukausittaiseen budjettiin ja muutenkin summa tuntuu sellaiselta jonka kanssa tulee ihan kivasti toimeen tässä elämäntilanteessa.

Palkan nousun myötä olen myös kasvattanut rahastoihin menevää summaa, joka on tällä hetkellä 200e/kk. Pyrin siihen että loppuvuodesta voisin nostaa sitä vielä 50 eurolla lisää, mutta katsotaan kuukausi kerrallaan. Koen, että tämäkin summa on jo tosi hyvin!

Huonoa tässä tämänhetkisessä tilanteessa on se, ettei minulla ole käytännössä puskuria juuri nyt ollenkaan. Kevään mittaan tuli muutamia yllättäviä hankintoja joihin puskurirahat sulivat ja uuden kerääminen on ollut kovin tahmeaa. Se onkin tehtävälistalla seuraavaksi.

Velkatilanne on hyvä, asuntolainan ja opintolainan lisäksi muita velkoja ei ole. Veronpalautuksia maksetaan 650e elokuun alussa, jolloin hemmottelen itseäni kampaajalla ja lisäksi ostan uuden tietokoneen. Loppuvuoden suunnitelma on pitää hieman tiukempaa linjaa taloudellisesti, jotta saisin viimein sitä puskuria kasaan.

En edes tiedä lukeeko kukaan enää tätä blogia, mutta nyt todella yritän tsempata ja kirjata kuulumisia hieman useammin ylös.

Paljon on vettä virrannut

Pienen tauon jälkeen on aika herätellä blogia henkiin.

On tapahtunut ihan älyttömän paljon isoja asioita niin muussa elämässä kuin taloudenkin suhteen.

1. Olen eronnut
2. Olen ostanut ensiasunnon
3. Olen hankkinut koiran
4. Tulen lähiaikoina hankkimaan auton
5. Olen hankkinut tulevaan asuntooni koko irtaimiston, sillä valmiina minulla on ollut vain vaatteet, yksi lipasto ja astiat

Tämä kaikki on tapahtunut 5 kuukauden sisällä.

Tärkein kaikista on se, että olen onnellinen. Elämänilo on palannut minuun vähä vähältä, ja nyt fiilis on jo varsin hyvä.

Avaan hankintojani ja rahatilannetta vielä tarkemmin seuraavien postausten myötä, mutta olennaista lienee se että kulutusluottoja minulla ei ole, eikä myöskään luottokorttivelkaa. Hankintoja täytyy vielä tehdä, mutta ison puskurin ansiosta se ei ole mikään ongelma ja kaiken tämän muuttorumban jälkeenkin puskuriin jää ihan kohtuullinen summa rahaa. (Edullisen) auton saan hankittua käteisellä, joten sitäkään varten en tarvitse lisärahoitusta.

Kaikki on siis paremmin kuin hyvin!

Miten sujuu 70€:n ruokaviikot?

No hyvinhän ne, kiitos kysymästä!

Viime viikolla meni lähes tarkalleen kaikki 70€ (joitain kolikoita jäi säästöpossuun) ja tällä viikolla tilanne on se, että eilen tein viikon ekat ruokaostokset ja sinne meni 38e. Jäljellä on siis 32e, joka riittää aivan mainiosti loppuviikoksi.

Tuollaisella vajaalla neljälläkympillä saa Lidlistä ihan jäätävästi ruokaa. Jaksan joka kerta yllättyä kassalla iloisesti! Lisäksi saan jotain mystistä mielihyvää siitä että säästöpossu paisuu kolikoista ihan ennätysvauhtia kun käytän tällä hetkellä pelkkää käteistä rahaa.

Kaikki siis varsin hyvin tällä saralla. Kirjoitusinto on aika jäissä, kun tuntuu että joka kuukausi kohtaan uusia takapakkeja ja vaurastuminen on pelkkä haave vain. Onneksi sentään kevät on tullut vauhdilla, treenit kulkee ja pyörätiet ovat putsattu hiekasta. Pitkän ja tuskaisen talven jälkeen kuiva asfaltti tuntuu super hyvältä pyörän renkaiden alla!

Hankin luottokortin

Ja niin koitti se päivä kun vanha Visa Electron sai väistyä uuden OP-Visan tieltä.

Hankin vastikään elämäni ensimmäisen luottokortin, jossa luottoa on 3000 euron edestä. Pitkään mietin onko tässä hankinnassa mitään järkeä ja mitä jos vaivunkin takaisin tuhlailun maailmaan? Luottokortilla on lopulta äärimmäisen helppo elää velaksi!

Tein itselleni säännöt koskien luottokortin käyttöä:

• Sitä saa käyttää oikeasti todella akuuteissa tilanteissa joihin ei ole osannut varautua ja jotka vaativat välitöntä reagointia. En oikein tiedä mikä tämä tilanne olisi, ehkä ekana tulee mieleen että jos minulla on perheen koira hoidossa ja sille käy jotain ja on pakko mennä asap eläinlääkäriin? Tällöin ei ehdi siirtää BN:n puskurista rahaa, joten luoton vinguttaminen on ihan ok (kunhan sen myös maksaa heti takaisin eikä luotto jää roikkumaan).

• Matkustelu. Tosin rahat pitää olla normitilille ensin säästettynä ennen kuin yhtäkään matkakulua maksan luotolla!

Lyhyestä virsi kaunis - kortilla ei ole tarkoitus rahoittaa impulsiivisen mielen aiheuttamia yllättäviä "tarpeita", vaan se on vihoviimeinen hätävara siinä kohtaa kun mitään muuta rahanlähdettä ei ole käytettävissä.

Tämä tuntuu isolta luottamuksenosoitukselta minulta minulle. Luottokortti on tuntunut isolta möröltä pitkään juuri sen takia etten tiedä hallitsenko sen käyttöä, mutta nyt on todellinen näytön paikka. Minä pystyn tähän!

Julia Thurén: Kaikki rahasta

Viimein pääsin käsiksi kauan havittelemaani rahaopukseen! Luin kirjan kannesta kanteen yhdeltä istumalta viikonloppuna ja se herätti positiivisia fiiliksiä rahan käytöstä ja järkevästä säästämisestä.

Kirjaa lukiessa havaitsin että haen itse vielä uomaani mitä tulee rahaan ja sen säästämiseen. Osaan kyllä säästää, mutta tasapaino kuluttamisen ja säästämisen välillä on ajoittain hieman ailahteleva. Voin pitää puolen vuoden kitukuurin ja miettiä pelkkää rahaa ja jokaisen pennin säästämistä aamusta iltaan, mutta onko se tarkoituksenmukaista? Osaanko käyttää hyvällä omatunnolla rahaa esimerkiksi omaan hyvinvointiini ja henkiseen terveyteen - osaanko elää? 

Kirjan olennaisin säästövinkki on "älä osta mitään turhaa paskaa". Mielestäni se on maailman kaikkeuden toimivin säästövinkki. Toki jokainen päänsä sisällä itse tekee harkinnan mikä on turhaa ja mikä ei, mutta tämä oivallus on saanut oman kulutuskäyttäytymisen rauhottumaan. Toisaalta viimeisen vuoden aikana olen asettanut riman aika korkealle mitä on sallittua ostaa, eikä sekään ole aivan tarkoituksenmukaista. Tänä vuonna yritän löytää parempaa tasapainoa.

• Jos tekee mieli viikonloppuna lähteä sukulaisten luo ja siihen kuluu bensaa 50e, se ei ole turhaa kuluttamista.

• Jos niska-hartiaseutu on ihan pahuksen tukossa ja viime hierojasta on puoli vuotta aikaa, hierojalla käyminen ei ole turhaa kuluttamista.

• Jos parisuhdetta ylläpitää ajoittaisilla ravintolareissuilla ja leffailloilla, se ei ole turhaa kuluttamista.

• Jos haluaa lähteä kerran vuodessa kunnon ulkomaanreissulle ja säästää rahat etukäteen, se ei ole turhaa kuluttamista.

Nämä asiat eivät ole hengissä pysymisen kannalta millään tapaa olennaisia, mutta ne ovat asioita jotka tuovat elämään ihan valtavasti sisältöä. Kun kerran pakollisten kulujen jälkeen käteen jää varsin hyvä summa rahaa käteen, miksen käyttäisi osaa siitä elämiseen? Ei kaikkea liikenevää tarvitse hampaat irvessä säästää (paitsi jos juuri se tuo sisällön elämään).

Jotenkin ehkä ristiriitaista että säästämisestä kertova kirja saa minut miettimään miten voisin kuluttaa enemmän itseeni ja läheisiini hyvällä omatunnolla. Mutta yhtälailla sekin on taito, kuten säästäminenkin. Tasapaino näihin pitää löytyä, eikä jokaista euroa kannata ottaa niin vakavasti kunhan suuret linjat ovat kunnossa. Lopulta yksi ravintolaillallinen voi antaa paljon enemmän henkistä pääomaa kuin mitä rahaa kuluu, eikä sillä muutamalla kympillä ole mitään merkitystä jos elää joka kuukausi ylijäämäisesti.

Oletteko te lukeneet kyseisen kirjan? Mitäs piditte?

Palkkakehitys valtiolla

Kun on valtiolla töissä niin tuntuu että ihmisten hehkuttamat vuosittaiset bonukset ja palkankorotukset ovat täyttä utopiaa. Ei ole meikäläisen tilipussissa sellaiset juurikaan näkyneet ja niin kauan kun näissä hommissa viihdyn niin tuskin tulee näkymäänkään.

Tässäpä läpileikkaus omasta palkastani ja sen kehityksestä viimeisen reilun vuoden aikana:

Syksy 2017
Peruspalkka = 1867e
Henkilökohtainen palkanosa 13,50% = 252e
Kokonaispalkka kk = 2119e

Kevät 2018
Yleiskorotuksen ansiosta peruspalkan nousu 1% = 1886e
Henkilökohtainen palkanosa 15,75% = 297e
Kokonaispalkka kk = 2183e

Kevät 2019
Jossain vaiheessa kevättä yleiskorotus peruspalkkaan 1% = 1904e
Henkilökohtainen palkanosa 18,00% = 339e
Kokonaispalkka kk (oletus) = 2243e

Tuo henkilökohtaisen palkanosan nouseminen on varmaa, mutta yleiskorotuksesta en mene laittamaan päätäni pantiksi. Henkilökohtainen palkanosa näkyy maaliskuun palkassa ja tuo yleiskorotus huhtikuun palkassa (jos niikseen on).

Näin ollen loppukeväästä, 1,5 vuoden työuran jälkeen, palkkani on tässä yksikössä noussut 124e eli 5,8%. 

Ottaen huomioon että minulla on korkeakoulututkinto ja työ on jokseenkin haastavaa esittelijän työtä, koen että palkka on todella vahvasti alakanttiin. Työsuhteen alussa henkilökohtaista palkanosaa on järjestelmällisesti nostettu, mutta sekin ilo loppunee varmaankin seuraavassa tuloskeskustelussa. Sen jälkeen voi jäädä odottelemaan kokemusosaa, jota napsahtaa 5% kun olen työskennellyt täällä viisi vuotta. Täyden kokemusosan (12%) ja keskimääräisen henkilökohtaisen palkanosan (22%) kanssa tästä hommasta tulen saamaan maksimissaan rapiat 2500e/kk. Koko työuran palkkakehitys tulisi siis olemaan karkeasti 20% eli n. 430e.

Ainoa keino tämän jälkeen nostaa palkkaa on eteneminen. Se on toki ehdottomasti tavoitteena, mutta eipä sitäkään kannata aivan henkeä pidätellen odottaa. Pidän työstäni ja sen haastavuudesta, mutta palkkauksen ja rajallisten etenemismahdollisuuksien vuoksi pidän jatkuvasti silmät auki uusille mahdollisuuksille.

Olisi kiva kuulla miten palkka kehittyy yksityisellä puolella. Millaisia bonuksia ja palkankorotuksia porukka saa vai saako mitään?

Mitä jos pankkikortti ei toimikaan?

Tässä eräs kerta OP:lla oli isoja ongelmia pankkikorttien toimivuudessa ja silloin havahduin itse yhteen ikävään faktaan: minulla ei ole koskaan ikinä käteistä lompakossa. Jos olisin tuona perjantaina ollut viikon ruokaostosten kanssa kassalla, niin hihnalle olisi ostokset jääneet.

Tämä ajatusleikki sai minut ajattelemaan että ehkä pieni käteisvaranto voisi olla aivan peliliike, jotta koko elämä ei olisi kiinni yhdestä muovikortista. Rahaa nyt ei kannata kovinkaan paljoa hillota paperisessa muodossa, mutta edes vähän jotain. Sen verran, että muutaman päivän selviää hengissä.

Tästä innostuneena olen viimeiset pari viikkoa kerännyt kolikot purkkiin ja nostanut hieman käteistä. Tällä hetkellä käteissaldo on about 20e ja ensi palkasta aijon nostaa 40e ja unohtaa ne tuonne säästöpossuun. Ajattelin pitkin vuotta tehdä tämmöisiä pieniä käteisnostoja ja sanoisin, että muutama satanen paperirahana voisi olla ihan hyvä tavoite. Tätä summaa en mahduta budjettiini erillisenä sarakkeena, vaan aijon nipistää sen ruokakuluihin budjetoidusta summasta.

Tällä hetkellä odottelen mielenkiinnolla tulevaa palkkanauhaa, sillä en ole aivan varma onko siinä jotakin extraa vai ei. Toivon sormet ristissä että olisi, sillä alustava tammikuun budjetti on suunniteltu sen mukaan.

Vitutus ja ostovimma

Nyt kun syksyä on rämmitty kaulaa myöten savessa (tai siltä se on ainakin tuntunut, vaikkei tilanne nyt oikeasti ole niin dramaattinen kuin annan ymmärtää...) niin on pakko tulla avaamaan yleisiä fiiliksiä tästä tilanteesta. On nimittäin jännä että kun rahaa menee pakollisiin menoihin suuria summia, siltä alkaa yhtäkkiä yleinen ostovimma puskemaan pintaan. Entinen tuhlari venyttelee ja alkaa valmistautua mielettömään kulutusjuhlaan, vaikka kurkkua kuristaa jo valmiiksi niiden pakollisten juttujen takia.

Olisi kiva käydä pitkästä aikaa kasvohoidossa ja hierojalla, ostaa uusia vaatteita, yllättää kumppani lomamatkalla, hankkia osarilla läppäri ja puhelin... Lista on loputon ja nämä ovat siis asioita joita olen ihan oikeasti pyöritellyt päässäni. Että onko se sitten niin väliä jos on joku osamaksu kuukausittain maksettavana ja panostaisi itseensä oikein kunnolla näin pimeän syksyn kunniaksi? Paikkaisi vähän tätä pahaa fiilistä hankimalla jotain, mitä on aina havitellut?

Jotenkin jännä, miten tätä fiilistä ei tule silloin kun kaikki rullaa Excelin suunnitelman mukaan ja säästöön kilahtaa hyviä summia rahaa. Silloin tekee mieli kiristää vielä vähän lisää, jotta saa kaikki mahdolliset eurot säästöön. Ei tule mieleenkään hankkia osarilla yhtään mitään ja kasvohoitokin tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Selkäranka on kerrassaan raudanluja ja taipumaton.

Niin ei ole viime aikoina ollut...

Tässä on koeteltu niin mieltä kuin lompakkoakin. Ehkä vähän oltu löysin rantein, mutta onneksi ei ole kuitenkaan tullut mitään suuria hairahduksia. Nyt selkäranka tuntuu olevan taas jokseenkin entisellään ja sitä se vaatiikin, että loppuvuoden tavoitteet täyttyisivät.

Leviääkö pakka..?

...toivottavasti ei, mutta kyllä tässä nyt on jo saanut rukata budjetteja ihan kunnolla.

Ensi kuulle on tiedossa vähän yllärinä kaksi lääkärikäyntiä, niihin liittyvät verikokeet ja lisäksi hieroja. Toistaiseksi homman pitäisi pysyä paketissa, mutta kyllä tässä nyt on vähän veitsenterällä tanssimista koko homma.

(seuraavaksi seuraa paatosta aiheesta hyvinvointi)

Olen ehkä hieman laiminlyönyt omaa hyvinvointiani tänä vuonna. Olen lykännyt pakollisia juttuja aina vain eteenpäin, jotta säästöprosentti pysyy tarpeeksi hyvänä. Olen sivuuttanut joitain oireita olankohautuksella ja keskittynyt vain rahaan ja sen säästämisen maksimointiin. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä. Nyt näyttää olevan takaisinmaksun aika.

Mistään vakavasta ei ole kyse, mutta tässä on nyt tiedossa ferritiiniarvojen mittaaminen, D-vitamiinitasojen mittaaminen ja laaja verenkuva sekä kehon palautumisen avittamista ammattilaisella. Keho ja mieli käyvät jatkuvasti ylikierroksilla ja suoliston oireilu on ollut todennäköisesti vain kirsikka kakun päällä. Onneksi se puoli on jo paljon paremmassa kuosissa kuin pari-kolme viikkoa takaperin, mutta nyt optimoidaan kroppa ja mieli kaikin tavoin.

Seuraava palkka tulee tasan kahden viikon päästä ja tilillä on just nyt rapiat 120e. Se riittää, kunhan mitään akuuttia menoa ei ilmaannu.

Tällä hetkellä ajatukset ovat enemmän oman hyvinvoinnin edistämisessä kuin säästöprosentissa. Toki tavoitteet ovat kirkkaana mielessä, mutta mitään en enää tee oman hyvinvointini kustannuksella.

Loppuvuonna shoppailen

Niin se vaan on, ettei kukaan voi olla kukkaronnyörit kireällä ihan koko aikaa, ei edes Tuhlari!

Olen tänä vuonna ostanut ihan äärimmäisen vähän vaatteita. Tyyliin yhdet tennarit, hupparin ja paidan. Entinen vaateshoppailija on siis saatu ihan kunnolla kuriin! Nyt kun loppuvuosi lähenee, huomaan että osa vaatteista vaatisi ihan oikeaa päivitystä. Ostoslistalla olisi uudet laadukkaat farkut, alusvaatteita sekä lämmin neule. Lisäksi tarvitsen pientä puskuria tietokonetta varten, jota en ole siis vielä hankkimassa mutta jonka ehkä joudun ensi vuoden alussa hankkimaan.

Olen päättänyt, että jos ja kun säästötavoitteeni ylittyy, voin käyttää ylijäävän rahan noihin hankintoihin. Tavoitteeksi asetin alkuvuonna että puskuria kerään 1500e ja ASP-tilillä on vuoden lopulla 15 000e. Sen verran korotan panoksia, että uusi puskuritavoite on 2000e. Eli kun nämä saldot ovat täynnä niin lopuilla rahoilla rai rai! No joo, lähinnä kelailin että ostan nuo edellämainitsemat vaateparret, pistän tietokonepuskuriin muutaman satasen ja loput jemmaan matkatilille, josta kustannetaan ensi vuoden reissuja. JOS siis tavoitteet täyttyvät ja jää jotain yli.

Jotenkin tosi kiva fiilistellä että loppuvuodesta voi ihan luvan kanssa päivittää vaatekaappia!

Terveyttä ostamassa

Okei, nyt uppoudutaan taas hiukan ohi aiheen mutta antaa mennä.

Terveys on sellainen asia, josta olen valmis maksamaan. Minulla ei ole varsinaisesti mitään sairauksia, mutta haastetta elämään luo ärtyneen suolen oireyhtymä eli IBS. Ja voi pojat kun tällä hetkellä on epätoivoinen olo sen suhteen!

Ongelmana on siis päivittäinen vatsan turpoaminen ja kipuilu. Tämä tuntuu menevän sykleissä - välillä on viikon verran hyvä olo eikä mitään merkitystä mitä syön ja toisinaan taas on huono viikko, vaikka kuinka miettisin joka suupalan. Tämä vaiva on huonoina hetkinä ihan jatkuvasti läsnä elämässä ja omalla tavallaan se on tosi kiusallinen. Pukeudun liian usein löysiin paitoihin ihan vaan siksi, ettei kukaan näe töissä turvonnutta mahaani ja erehdy luulemaan että olisin raskaana. Ja tietenkin kipu on uuvuttavaa, vaikkei se mitään infernaalista olekaan.

No, miten tämä vuodatus liittyy blogin aiheeseen - siten että minä olen mennyt tuhlaamaan. Olen ottanut lomatililtä 125e, jolla olen hankkinut itselleni blenderin ja smoothieaineksia. Vanha blenderi on hajonnut jo jokin aika sitten ja nyt pistin tilaukseen uuden, joka maksoi 40e. Blenderi tekee smoothien suoraan take away -pulloon ja ostin noita pulloja vielä pari lisää hintaan 15e. Nyt vaihtopulloja on siis yhteensä neljä, joten ei tarvitse koko ajan olla pesemässä niitä. Smoothieainekset tilasin Foodinilta: kasviproteiinijauhe, viherjauhe, psyllium -kuitulisä, MSM ja sitruuna-inkiväärimehu. Rahaa meni 70e. Glunk.

MUTTA, nyt seuraa selitykset.

Aloin muistella, että pari vuotta sitten vatsa oli hyvänä paljon useammin ja silloin päivittäiseen aamurutiiniin kuului smoothie: hedelmiä, marjoja, kauramaitoa, proteiinijauhetta, kuitua ja MSM:ää. Nyt vähän upgreidasin smoothieohjetta viherjauheella, jota moni on kehunut. Tämä nyt oli kertarysäyksellä hiukan kallis paukku, mutta toivon sydämen (ja vatsan) pohjasta että olo paranee kun palaan tähän vanhaan rutiiniin. Nuo jauheet on kalliita, mutta jos vatsa alkaa skulaamaan paremmin niin en kadu hetkeäkään tuhlattuja eurojani. Kasviproteiini on kyllä pahuksen tyyristä, mutta kun tarpeeksi kauan kärsii niin on valmis kokeilemaan vaikka mitä ja vaikka millä hinnalla.

Tämä on nyt äkkiseltään ainoa kikka jota keksin kokeilla olon paranemiseksi. Ruokavalio on jo valmiiksi maidoton ja lähes gluteeniton, vältän lisäaineita, suosin luomua ja juon todella paljon vettä. Antakaa joku mulle uusi suolisto, pliis...

Eli siis lomatilillä on nyt jäljellä 250e ja sinne pitää saada lokakuuhun mennessä 500e. Ei tule olemaan ongelma. Mutta tällainen pieni synninpäästö, kyllä minäkin osaan vielä rahaa kuluttaa. Tämä smoothieharrastus tulee nostamaan kuukausittaista ruokalaskuakin jonkun verran, mutta rehellisesti sanottuna se on ihan se ja sama. Nyt aijon panostaa hyvään oloon ihan ajatuksella ja toivon että se kantaisi hedelmää.

Herkuttelu on kallista

Urheilen paljon lähes päivittäin ja tätä kalorinkulutusta tasapainotan viikonlopun herkkupäivillä. Nyt kun omat kulutustottumukset ovat taas olleet isommin suurennuslasin alla, olen havainnut tuhlaavani herkkuihin ihan älyttömästi rahaa. Ongelma ei siis niinkään ole herkuista saadut kalorit vaan enemmänkin niihin uppoava raha...

Otetaas esimerkkiviikonloppu:
- suklaalevy 2,35e
- karkkipussi 2,35e
- mäkkäri 7,85e
- donitsi 1,2e
- siideri 2,5e

Tämmösellä perus mättöviikonlopulla on hintaa 16,25e. Mun mielestä se on aika paljon? Kuukaudessa yli 60e.

Tämä laskelma sai minua miettimään vaihtoehtoja herkuttelulle. Pitääkö sitä vetää aina niin hitosti?! Mitä jos ostaisi joko karkkipussin tai suklaalevyn, ei kumpaakin? Mäkkärin sijaan tekisi jotain hyvää ruokaa, mistä kenties jäisi seuraavallekin päivälle syötävää? Vai onko tämä nyt vaan turhaa nillittämistä?

Toisaalta kun vetää kunnon överit viikonloppuna niin ei tee arkena mieli lainkaan herkkuja. Ehkä on silti vähän tyhmää vetää niin paljon makeaa että iskee huono olo. Tällä hetkellä viikonloput ovat mättöviikonloppuja, mutta voisiko ajatusta hiukan kääntää ja tehdä viikonlopuista hyvän ruuan hifistelyhetkiä? Kokeilisi aina jotain uutta ja spessua mitä ei ehkä arkena raski ostaa... Se voisi olla ensi viikonlopun suunnitelma.

Kuinka paljon te herkuttelette viikossa, ootteko ikinä laskeneet? Totuus voi yllättää. :D

Haluan olla paras ja se saa minut väsymään

Yksi päivä töissä havahduin siihen, että minulla on ihan valtava tarve olla työssäni virheetön. Toimin eräänlaisena esittelijänä ja organisaation seuraava porras hyväksyy tekemäni esittelyt tai pyytää tekemään korjauksia. Koska haluan olla paras ja virheetön, on minun ollut vaikea ottaa vastaan korjaustarpeet, sillä olen hiljaa mielessäni kokenut epäonnistuneeni esittelyssä jos siihen on jäänyt yhtään fiksattavaa.

Fakta on se, että työ on hyvin monimutkaista. Yhteistyötä tehdään monen muun organisaation kanssa, työ on hektistä ja vaihtelevaa ja tietojärjestelmät suhteellisen haastavia käyttää. On siis kymmeniä paikkoja tehdä virhe ennen kuin prosessi on esitelty seuraavalle portaalle ja niitä virheitä tekee ajoittain ihan jokainen.

Teen määräaikaista viransijaisuutta, josta otan kovasti paineita. Nyt meneillään on viides määräaikainen sopimus puolentoista vuoden sisällä, joten sopimusta on kyllä aina jatkettu ja yritetty vakuutella että eiköhän aina jotain hommaa löydy. Mutta mitä jos ei löydykään? Siksi pitää olla korvaamaton, virheetön ja täydellinen, jotta työnantaja ei voisi edes harkita minusta luopumista. Pitää olla niin hyvä, että on parempi kuin viraston vanhemmat virkamiehet. Jokainen esittely pitää olla viimeisen päälle tehty, jotta palautusprosentti olisi pyöreät nolla. Kaiken pitää mennä kerrasta oikein.

Virheettömyyteen pyrkiminen ei kai itsessään ole mikään huono asia, mutta käsi kädessä sen kanssa tulee kyvyttömyys käsitellä rationaalisesti palautetta jos jossain onkin sattunut fiba. Nämä korjaustarpeet ovat usein melko pieniä, tyyliin "voitko vielä tulostaa ilmoituksen tästä organisaatio X:lle", mutta joka kerta ne iskevät vyön alle. Ruoskin itseäni ja jään pohtimaan syitä mitkä johtivat mokaan, vaikkei sillä olisi mitään merkitystä. Elämä jatkuisi kun vaan neutraalisti tulostaisi ilmoituksen ja postittaisi eteenpäin eikä jäisi vatvomaan.

Koen siis melko suurta stressiä sen vuoksi, että olen itse pääni sisällä asettanut riman liian korkealle. Työkaverit jaksavat aina muistuttaa että kukaan ei voi olla täydellinen ja aina voi sattua virheitä ihan jokaiselle, eli paine täydellisyyteen ei tule ulkoapäin vaan ihan minusta itsestäni. Asia on alkanut vaivaamaan minua, sillä tämä ajatusmalli uuvuttaa minua. Olen yrittänyt löysätä vyötä ja olla vatvomatta jokaista korjausehdotusta ja palautunutta esittelyä, mutta haastavaa on. Mitään salamaratkaisua tähän tilanteeseen ei varmaankaan ole, mutta tuntuu ettei ole edes niitä oikeita työkaluja lähteä muuttamaan ajatusmaailmaa terveempään ja rakentavampaan suuntaan.

Painiiko kukaan samanlaisten ongelmien parissa? Miten asetetaan rima realistiselle tasolle ja kuinka voi oppia ottamaan vastaan korjaavaa palautetta? 

Adlibriksen toivelista: 17x kiinnostava kirja

Koska olen nykyään tykästynyt lukemiseen niin valtavasti, haluan jakaa Adlibriksen toivelistani täälläkin, vaikka tämä teksti nyt vain korkeintaan sivuaa hiukan blogin aihepiiriä. Oma kiinnostukseni kohdistuu talouskirjoihin, itsensä kehittämiseen ja rikos/rangaistus/oikeus -akselille. Jos on jotain vinkkejä tahi kommentteja, antaa palaa!

1. Timothy Ferriss: 4 tunnin työviikko
2. Erik Larssen: Paras & Helvetinviikko & Vahva
3. Fumiko Chiba: Kakeibo
4. Åsne Seierstad: The Story of Anders Breivik and the Massacre in Norway
5. Janne Kivivuori ym: Kriminologia
6. Ilkka Karisto ym: Vankina Venäjällä
7. Jordan B. Peterson: 12 elämänohjetta
8. Jen Sincero: You Are A Badass & You Are A Badass At Making Money
9. Yuval Noah Harari: Sapiens & Homo Deus & 21 oppintuntia maailman tilasta
10. Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan
11. Sarah Knight: Viis veisaamisen elämänmullistava taika
12. Unna Lehtipuu: Timanttipesula

Nämä eivät siis ole missään paremmuusjärjestyksessä. Vaikka olen pyrkinyt käyttämään myös kirjaston palveluita, ostan silloin tällöin kirjoja omaksikin - etenkin sellaisia joita kuvittelen lukevani useammin kuin kerran. Voi kyllä olla että opintojen alkaessa jää hupilukeminen sivuosaan, mutta just nyt en tiedä kyllä mitään parempaa kuin vapaapäivänä omalla terdellä auringossa istuskelu ja lukeminen!

Luetteko te paljon? Vinkatkaa ihmeessä jotain hyviä kirjoja!

"Älä yritä vähentää menoja vaan lisää tuloja"

Huoh.

Otsikossa on ehkä maailman ärsyttävin neuvo mikä pyörii naamakirjan talousryhmissä. Aina, AINA, kun joku kysyy neuvoja että mistä säästää tai mistä löytää sitä ja tätä edullisesti, joku tulee kertomaan miten typerää rahan pihtaamista on yrittää saada kaikki halvalla ja edullisesti ja parempi olisi vaan yrittää lisätä tuloja jos ei roposet riitä.

Kerronpa tässä nyt muutaman oman mielipiteeni asiaan.

• todella monella ihmisellä on oikeasti tosi häiriintynyt kulutuskäyttäytyminen. Et sä tarvitse joka kuukausi uusia treenivaatteita tai kenkiä, puhelimen ei tarvii maksaa tonnia ja pienellä vaivannäöllä saat ruuastakin edullista kun rupeat tekemään sitä itse edes joskus ravintolan takeaway- safkan ostamisen sijaan. Sellainen elämä ei ole mitään mahdotonta pihistelyä, vaan paluuta tavallisen kulutuskäyttäytymisen pariin!

• monet ihmiset ovat sellaisessa työssä, ettei lisätulojen hankinta ole ihan niin iisiä. Minä olen virastotyössä jossa ylityön tekeminen ei ole mahdollista (ainakaan siis sellaisen josta työnantaja maksaisi :D) enkä halua käyttää vähäistä vapaa-aikaani esimerkiksi verkostomarkkinoinnin parissa. Ok, tämähän on tosiaan itsestäni kiinni, mutta koen helpommaksi kuluttaa vähemmän kuin uhrata vapaa-aikaani lisäansioiden toivossa. 

Minun mielestäni jokaisen varallisuuden kasvattamisesta haaveilevan ihmisen olisi syytä käydä ensin läpi omat kulutustottumukset. Oma rahankäyttöni muuttui aivan päälaelleen sen jälkeen kun tein laskelmat ja budjetit, koska aiemmin rahaa kului aivan turhanpäiväisiin juttuihin. Nykyinen säästöaste on siis täysin sen ansiota että priorisoin oman palkkani uudelleen, eikä sen ansiota että olisin ryhtynyt tienaamaan lisätuloja. Jos kulutuskäyttäytyminen on holtintonta, se on holtitonta ihan kaikenlaisilla tulotasoilla. Lisäansioista ei ole yhtään mitään hyötyä jos suunnitelmallisuus ja selkäranka puuttuvat.

Tuo otsikon neuvo on siinä kohtaa paikallaan kun joku tosissaan miettii vaihtavansa terveellisen ruokavalion pelkkään nuudeliin voidakseen maksoimoida säästöasteensa. Ehkä sen kaltaisissa tilanteissa on paikallaan miettiä tulojen lisäämistä mielummin kuin menojen minimoimista, mutta mututuntumalla sanoisin että valtaosa ihmisistä hyötyisi kaikkein eniten tarkastelemalla omia kulutustottumuksia.

Onko minulla paheita?

Luin Salkunrakentajan artikkelin siitä paljonko paheet sabotoivat varallisuuden kerryttämistä ja aloin oikein pohdiskelemaan omia paheitani. Tai ylipäätään sitä, onko niitä edes. Artikkelissa on mainittu

• Erikoiskahvit (Ostan ehkä kaksi kertaa vuodessa? Ylipäätään juon kahvia aika vähän - tyyliin pari kuppia päivässä. Tarvittaessa voin olla täysin ilmankin.)
• Tupakka (Jossain vaiheessa poltin satunnaisesti humalassa pummiröökejä, enää en edes sitä vähää.)
• Olut (Yök)
• Viini (Vuodessa alkoholia kuluu ehkä yhden siiderikopan ja parin viinipullon verran. Ehkä vähemmänkin. Ei voida puhua paheesta tämänkään kohdalla.)
• Työlounas ravintolassa (Noup, ei tule käytyä. Teen omat eväät.)
• Television suoratoistopalvelu (Ei)
• Television kanavapaketti (En maksa tällä hetkellä mistään vastaavasta lisäpalvelusta, kuten Bookbeat, Spotify, Netflix...)

Kovin vähäisiä tuntuvat siis paheeni olevan ainakin jos tarkastellaan sitä näiden perinteisten esimerkkien kautta. Aikaisemmassa elämässäni (eli aika jolloin en vielä tietoisesti kerryttänyt varallisuuttani) paheena oli hallitsematon nettishoppailu joka sabotoi talouttani hyvin merkittävästi, joten lopulta tässä on oltu ilman rahan käyttöön liittyviä paheita vasta tämän vuoden ajan. Sellainen orastava pahe tuntuisi nyt olevan se, että haluaisin ostaa koko ajan uusia kirjoja.

Onneksi on kirjasto, budjetti ja huomattavan vankaksi kasvanut selkäranka.

Kuuden kuukauden oivalluksia

Mitä konkreettista muutosta olen havainnut tämän vuoden aikana itsessäni?

- En ole ostanut yhtäkään tennariparia ihan vain siksi että halvalla lähti ja just sen värisiä ei kaapissa vielä ollut
- En ole ostanut yhtään urheiluvaatteita koska kaappi tursuaa jo nyt
- Olen välillä klikkaillut itseni nettikauppaan, himotellut vaatteita ja klikannut itseni pois kaupasta
- Olen harventanut kampaajakäyntejä ja väli on nyt 3kk entisen 2kk sijaan
- Olen liikkunut vielä enemmän pyörällä aina kun mahdollista ja bensakulut näin ollen ovat pienentyneet hieman. Jos näen Pivosta että olen lorotellut bensaa tankkiin 30e edestä kuluneen kuukauden aikana, se on etenkin näin kesäaikaan ihan todella paljon minulle... Keskusta-asumisen hyvä puoli, ei todellakaan ole pakko autolla ajaa paikasta toiseen vaan kaikki on kävelyetäisyydellä
- Joka ikinen vaateostos on ollut tarkkaan harkittu ja päätetty etukäteen. Eli ei extempore shoppailuja, vaan valmiiksi mietittyjä (laadukkaita!) hankintoja
- Olen käynyt läpi tavaroitani ja vaatteitani ja myynyt/vienyt kierrätykseen/heittänyt roskikseen kaiken tarpeettoman tilanviejän
- Olen panostanut ja pitänyt huolta nykyisistä vaatteista ja kengistä säännöllisesti huoltamalla ne
- Olen lopettanut päättömän kosmetiikan hamstraamisen

Olen siis lopettanut aika monta huonoa tapaa liittyen kulutustottumuksiin ja se on kyllä kantanut niin paljon konkreettista hedelmää että tällä linjalla on todella helppo jatkaa! En missään nimessä vaihtaisi näitä säästettyjä ropoja mihinkään materiaan. Näiden juttujen lisäksi olen listannut Exceliin listaa sellaisista ihan oikeista isommista tarpeista, jotta osaan budjetoida ne mukaan kulutukseen sitten kun hankinta tulee ajankohtaiseksi. Samalla kyseinen lista vähän herättelee miettimään mitkä tosiaankin on niitä oikeita tarpeita.

Tämä koko alkuvuoden prosessi on herätellyt itseäni tähän tavarahelvettiin minkä keskellä elän. Tänne ei just niin todellakaan tarvita yhtäkään uutta sisustushärpäkettä, huonekalua tai henkkamaukan rättiä. En sano etteikö tämä koti voisi olla viihtyisämpi tai trendikkäämpikin, mutta varustelutaso on tällä hetkellä riittävä. Vaatekaapin sisältökin voisi olla houkuttelevampi, mutta kuten asunnonkin suhteen, vaatekaapin sisältö on yhtä kaikki riittävä.

Riittävä olkoot tämän kuluvan vuoden sana. Sisustetaan ja ollaan muodin aallonharjalla joskus myöhemmin sitten.

Puoli-ilmaisen asumisen kääntöpuoli

Olen viime päivinä pyöritellyt päässäni meidän asumiskuvioita. Kertaus on opintojen äiti - olen siis muuttanut miehen omistamaan asuntoon ja maksan hänelle kuukausittain 150e, joka kattaa juoksevista kuluista puolet ja lisäksi vähän extraa. Tämä on miehen ehdotus asumiskulujen jakamisesta ja sopii siis kummallekin osapuolelle hyvin.

Tämän järjestelyn hyvät puolet:
1) saan asua käytännössä puoli-ilmaiseksi...
2) ...mistä syystä saan paljon rahaa säästöön
3) asuinalue on rauhallinen ja hyvä eikä minulla ole haluja muuttaa välttämättä sieltä pois
4) asunto on tarpeeksi suuri erilaisiin elämäntilanteisiin tarpeen vaatiessa
5) kuvio on selkeä: mies omistaa 100% asunnosta ja jos jotain mutkia tulisi matkaan, minä vain yksinkertaisesti muuttaisin pois ja kumpikin jatkaisi elämää tahoillaan (ok, toisaalta tuntuu tyhmältä miettiä mahdollista eroa, mutta koska se on teoriassa mahdollista niin listataan nyt tämäkin seikka)

Ja ne huonommat puolet:
1) minulla on edelleen kotiutumisprosessi kesken. Kaikki on toisen omaa, joten on ollut ajoittain vaikea tuntea oloaan kotoisaksi
2) en tee mitään päätöksiä asuntoa koskien
3) rajallinen mahdollisuus sisustaa ja tehdä asunnosta omannäköistä
4) toisaalta olisi halu jakaa isompia kulueriä, nyt kaikki kaatuu koko komeudessaan miehen niskaan (putkien uusiminen, ikkunoiden uusiminen jne)

Suurin juttu on varmaankin se, että on vaan selittämätön pieni ulkopuolisuuden tunne kun olen asunnossa. Se on hassua, koska oikeasti pidän todella paljon sijainnista ja asunnostakin, mutta se ei vaan tunnu omalta (koska se ei ole oma). En tiedä onko tämä vain joku naisten juttu mutta haaveilen siitä että pääsisi alusta alkaen sisustamaan yhdessä, jolloin kummallakin olisi asunnossa jotain omaa. Vaikka luulisi ettei sillä ole mitään merkitystä kenen ruokapöydän ääressä istutaan, mutta on sillä vähän merkitystä kuitenkin.

Tätä järjestelyä kannattaisi ehdottomasti jatkaa jos ajattelee vain rahan kannalta. En ole kuitenkaan parisuhteessa sen takia että saan asuttua edullisesti, joten kyllä sitä vaan haluaisi jakaa kulut ja omistaa yhdessä. Kummallakin olisi kotoisa olo ja lisäksi isommat kulut jakaantuisivat molemmille. Katselen Etuovesta haikaillen uudiskohteita ja fiilistelen kuinka kiva talo me saataisi kahdestaan hankittua. Mukavaa ettei ole mikään kiire (kummankaan mielestä) muuttaa mihinkään, mutta toivon että joku päivä niin tapahtuu.