maanantai 2. heinäkuuta 2018

"Älä yritä vähentää menoja vaan lisää tuloja"

Huoh.

Otsikossa on ehkä maailman ärsyttävin neuvo mikä pyörii naamakirjan talousryhmissä. Aina, AINA, kun joku kysyy neuvoja että mistä säästää tai mistä löytää sitä ja tätä edullisesti, joku tulee kertomaan miten typerää rahan pihtaamista on yrittää saada kaikki halvalla ja edullisesti ja parempi olisi vaan yrittää lisätä tuloja jos ei roposet riitä.

Kerronpa tässä nyt muutaman oman mielipiteeni asiaan.
  • todella monella ihmisellä on oikeasti tosi häiriintynyt kulutuskäyttäytyminen. Et sä tarvitse joka kuukausi uusia treenivaatteita tai kenkiä, puhelimen ei tarvii maksaa tonnia ja pienellä vaivannäöllä saat ruuastakin edullista kun rupeat tekemään sitä itse edes joskus ravintolan takeaway- safkan ostamisen sijaan. Sellainen elämä ei ole mitään mahdotonta pihistelyä, vaan paluuta tavallisen kulutuskäyttäytymisen pariin!
  • monet ihmiset ovat sellaisessa työssä, ettei lisätulojen hankinta ole ihan niin iisiä. Minä olen virastotyössä jossa ylityön tekeminen ei ole mahdollista (ainakaan siis sellaisen josta työnantaja maksaisi :D) enkä halua käyttää vähäistä vapaa-aikaani esimerkiksi verkostomarkkinoinnin parissa. Ok, tämähän on tosiaan itsestäni kiinni, mutta koen helpommaksi kuluttaa vähemmän kuin uhrata vapaa-aikaani lisäansioiden toivossa. 
Minun mielestäni jokaisen varallisuuden kasvattamisesta haaveilevan ihmisen olisi syytä käydä ensin läpi omat kulutustottumukset. Oma rahankäyttöni muuttui aivan päälaelleen sen jälkeen kun tein laskelmat ja budjetit, koska aiemmin rahaa kului aivan turhanpäiväisiin juttuihin. Nykyinen säästöaste on siis täysin sen ansiota että priorisoin oman palkkani uudelleen, eikä sen ansiota että olisin ryhtynyt tienaamaan lisätuloja. Jos kulutuskäyttäytyminen on holtintonta, se on holtitonta ihan kaikenlaisilla tulotasoilla. Lisäansioista ei ole yhtään mitään hyötyä jos suunnitelmallisuus ja selkäranka puuttuvat.

Tuo otsikon neuvo on siinä kohtaa paikallaan kun joku tosissaan miettii vaihtavansa terveellisen ruokavalion pelkkään nuudeliin voidakseen maksoimoida säästöasteensa. Ehkä sen kaltaisissa tilanteissa on paikallaan miettiä tulojen lisäämistä mielummin kuin menojen minimoimista, mutta mututuntumalla sanoisin että valtaosa ihmisistä hyötyisi kaikkein eniten tarkastelemalla omia kulutustottumuksia.

17 kommenttia:

  1. Tätä tosiaan kuulee usein! Me ollaan pariskunta jolla useampi lapsi. Mies normi 8-16 työssä (liukuva työaika) ja ylityöstä ei tosiaan makseta vaan ne saa vapaana sitten joskus tai jouluna.
    Itse teen 3-vuorotyötä hoitajana pienessä yksikössä, jos teet tuplavuoron niin saat sen vapaana samassa listassa. Toki on pyhät ja niitä teenkin paljon mikä näkyy sitten palkassa.
    Mutta lisätyö on se mihin ei mielellään lähdetä lasten vuoksi. Lapset tarvitsevat vanhempien aikaa läksyjen ja harrastustenkin kanssa ja me vanhemmat halutaan välissä olla myös yhtä aikaa kotona mikä olisi mahdotonta jos toinen ottaisi lisätyön.

    Meillä menee tietty summa palkasta säästöön molemmilla mutta ihan arjen kuluista pystyy säästämään hurjasti pelkästään miettimällä todellisia tarpeita vs haluja. Ja yks iso säästöjen kohde monilla on se ruoka. Meilläkin. Tehdään ulkonasyömisestä spesiaalijuttu eikä arjen kiireen "pelastaja". Mietitään ruokalista etukäteen (meillä teinitkin kokkaa toisinaan) niin siitä näkee mitä milloinkin tehdään tai mitä huomiseksi pitää ottaa sulamaan.

    Munä koen että pihiys on eri asia kuin nuukuus. Pihi pyyhkii pyllynsä yhdellä wc-paperiarkilla ja jättää pöntön vetämättä päiväksi, lantraa maidon vedellä, ei osta vaatteita rikkinäisten tilalle, käy 1xviikossa pesulla jne. Ja tekee sen vaikka varaa olisi muuhunkin.
    Nuuka ostaa halvempaa paperia, valitsee edullisimmat tuotteet kaupassa, ostaa tarpeen, ei halujen vuoksi, hyödyntää tarjouksia jne.
    Minun mielestäni...
    Koen itseni nykyään jo nuukaksi, ennen olin hyvinkin tuhlaileva. Silti koen että syömme monipuolisesti ja terveellisesti, herkutellaankin. Mutta herkkupv ei meillä ole se että ostetaan kuudelle hengelle 5dl limpparit, 400g karkkipussit jokaiselle jne. Saatamme esim leipoa suklaakakun jonka syömme yhdessä. Toki joskus "örvelletään" ja haetaan 25€:lla irtiksiä makuunista. Mut pointtina se että herkkupäiväkin voi olla toisinaan muuta kuin kauhea kasa karkkia.

    Mulla on menossa nyt kokeilumielessä 3kk haaste... 1000€ tuona aikana säästöön arjen kuluista. Näin kesäaikaan tuntuu lipsuvan helposti "oo, mekko tarjouksessa"-linjalle ja usein kurvattua sinne grillille tai burgerille. Mutta tuon haasteen onnistuminen vaatii kyllä hyvin paljon muutakin :) tähän siis ei lasketa niitä rahoja mitkä normaalisti menee säästöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin arvostan jotenkin niin paljon sitä vapaa-aikaa (mitä ei missään nimessä ole liikaa kun tekee 40h/vko), että ehdottomasti mielummin tingin menoista kun yritän lisätä tuloja. Lasten kanssa se varmasti vielä korostuu. Toki uskon että nämä tulot tästä vuosien aikana kasvaa jonkin verrankin kouluttautumisen ansiosta, mutta menot pitää aina suhteuttaa senhetkisten tulojen mukaan.

      Sulla on hyvä haaste meneillään ja varmasti aika valaisevaa huomata kuinka paljon arkimenoja saa karsittua kun siihen asiaan oikein syventyy!

      Poista

  2. Tosi hyvä kirjoitus. Täysin samaa mieltä. `Lisätyö` tarkoittaa useimmin vapaa-ajan menetystä (talouden kustannuksella). Se ei ole järkevää. Vapaa-aika on ihanaa ja kun sitä on paljon uskon, että talouskin saa etumatkaa järkevillä taloudellisilla ratkaisuilla. Kulutus pitää suhteuttaa omiin tuloihin (esim jollain auto voi olla yhtä kallis kuin melkein asuminen.. henkilökohtainen mielipiteeni, että en ikinä arvottaisi niitä saman arvoisiksi kuukausimenoiksi... säästäisin vaikka auton kulut 10 vuotta ja sitten saisin asua 10 vuotta `ilmaiseksi`). Ja jos haluaa säästää ja sijoittaa on valmis suoraan ottamaan tuloista esim 40 % säästöön/sijoittamiseen ja lopputulot määrittävät kulutuksen määrän. Tuolla säästöllä/sijoittamisella ostaa tulevaisuuden taloudellista turvaa. Ainakin minulle se tuo enemmän onnea kuin kuluttaminen palkkapäivänä (yli budjetin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, vapaa-aika on elämän suola. Mitä enemmän vapaa-aikaa, sitä onnellisempi olen. Vaikka samalla toki viihdyn töissäkin, mutta ei työnteko ole itselleni mikään elämän tarkoitus kuitenkaan. Tavoitteenani on saada mahdollisimman suurta palkkaa mahdollisimman vähillä työtunneilla ja koen menneeni metsään jos jossain kohtaa paiskin kellon ympäri töitä suurten tulojen toivossa. Mielummin suhteutan menoni sopiviksi tuloihin nähden kuin teen niska limassa hommia ylläpitääkseni kovin yltäkylläistä elämää. Minimalistinen ajattelutapa auttaa tässä asiassa - en koe oloani enää mukavaksi tavarapaljouden ja hienojen koriste-esineiden keskellä. Elämä on jotain ihan muuta kuin materian haalimista ja se on ollut tämän vuoden aikana ehkä kaikkein parhain oivallus!

      Poista
  3. Tosi hyviä pointteja! Vaikka ihan Marttojen pohjalle tehty kulutus-Excel on hyvin silmiä avaava ja saa ihan luonnostaan aikaan muutoksiakin, tai Penno toki. Eli ainakin itse teen tarkkaa seurantaa menojen kohdistumisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, sama juttu minulla. Usein tuolla Facebookin ryhmissä vedotaan siihen, että ei voi unohtaa elää vaikka yrittääkin rahaa säästää. Olen siitä täysin samaa mieltä, mutta jos joku pohtii jättävänsä päivittäiset kahvilan erikoiskahvit ostamatta jatkossa niin minusta se kuulostaa vaan järkevältä, eikä suinkaan siltä että kyseinen henkilö lopettaisi elämisen ja pakkomielteisesti vaan säästäisi kaikessa :D

      Poista
  4. Ihan lähipiirissäkin huomattu että vaikka tuloja ois reilusti, tahtoo se kulutus nousta tulojen mukana. Eli kyllä itse ajattelen niin että pienistäkin voi säästää.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Vaikka olisi paljonkin tuloja mutta jos sitä rahaa ei opettele käyttämään fiksusti niin eipä siitä ikinä mitään jää vahingossa säästöön.

      Poista
  5. Suomalaisista ihmisistä suurin osa ei sijoita mihinkään. Lehdissä on ollut viimeaikoina juttuja varallisuudesta, eräs maininta oli, että jopa 41% ihmisistä on osakkeita ja rahastomerkintöjä.
    Kuitenkin, vain n. 5% ihmisistä on osakesalkku, jonka arvo on yli 12Teur. Tästä voidaan päätellä, että esim. "satkun salkkuja" on ehkä 1-2% suomalaisista, eli sijoittaminen on erittäin harvinaista.
    Noihin tilastoihin pääsee siis, jos on muutaman tonnin salkku.

    Toinen juttu on rahan käyttäminen. Suurin osa suomalaisista ostaa niin kalliin asunnon, kuin voi. Ja niin kalliin auton, kuin voi. Elintaso maksimoidaan käytettävissä olevalla rahalla. Ja tästähän seuraa se, että sijoittaminen ei näihin ympyröihin kuulu.
    Varmaan 90% ihmisistä toimii näin. Jos tulot on isommat, menot on myös. Ei ihme, että oikea varallisuus siirtyy suvuissa eteenpäin ja lisääntyy, samoin tieto siirtyy ns. "hiljaisena tietona" eteenpäin. Suurin osa ihmisistä ei sijoita yhtään mihinkään.

    Lisäksi vielä, kuluttamisesta on tullut muotia ja some pursuaa nokittelua ja vertailua. Ja jos ei rahat riitä, kulutusluottoa kehiin. Jossain artikkelissa oli maininta, että jopa puolella kotitalouksista on jotain muuta lainaa, kuin asuntolainaa, siis kulutusluottoa.

    "kaikki-mulle-heti-nyt".

    VastaaPoista
  6. Ja piti vielä sen verran kirjoittaa...
    Vaurastumisen ydin ei ole niissä osakkeissa, tai sijoitusasunnoissa. Se on ihmisessä itsessään, taloudellisessa käyttäytymisessä ja itsehillinnässä.

    Moni on minultakin kysynyt osakkeista, mutta en ole juuri osannut vastata. Suurin syy tähän on juuri ihminen itse. Siihen ei voi kovin paljoa vaikuttaa ulkopuolisen toimesta.

    Pahin asia osakesijoittamisessa on ihmisen oma käytös ja pelko. Moni myy osakkeet pois, kun laskee ja ostaa ne takaisin huippuhinnoilla. Lähes aina tämäntyyppinen toiminta kostautuu ja se on kallista.

    Tämä psykologia taas jälleen kasvattaa niitä varallisuuseroja, jotka on uutisissa olleet. Kärsivällisille 1-2% suomalaisista ihmisistä kerääntyy lisää varallisuutta, puolet porukasta ei omista juuri mitään.

    Jopa 30% suomalaisista ei omista juuri huonekaluja enempää. Tämä korostuu vuokralla asuvien toimesta, heidän omaisuus on olematon, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

    VastaaPoista
  7. Hyviä pointteja! Oon ihan samaa mieltä tuosta että monet tuntuvat ottavan asunto- ja autolainat ihan tappiin ja sitten ihmetellään kun rahaa ei jää mihinkään ylimääräiseen. Samoin elämäntyyli muuttuu nousevien tulojen mukaan samassa suhteessa ja tällöin lopputulos on nimenomaan se, että mitään ei ikinä jää säästöön vaikka nettoaisi kuukaudessa miten paljon.

    Kyllä säästäminen ja sijoittaminen vaativat selkärankaa, kärsivällisyyttä ja kykyä seistä ylpeänä valintojensa takana nyky-yhteiskunnassa jossa kilpaillaan sillä, kenen kulissit on eniten kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kun ihmiset tajuaisivat, voisi suomi olla piirun verran parempi paikka.

      Ikävintä näissä kulutuskeskeisissä jutuissa on monesti mielipiteiden agressiivisuus. Herkästi aletaan pilkkaamaan muita, ketkä ei tähän muottiin sovi. Jos ei ole sitä hienoa autoa, asuntoa, jotain lomamatkoja, niin olet ulkona.

      Poista
  8. Musta tätä ruokkii se ajatus että muut tienaa en minä. Olen istunut pöydässä jossa yli 3t kk-palkan omaava ihminen piti itseään lähes köyhälistöön kuuluvana. Eli siis kuvitellaan että pitäiskö olla 10t kk-tulot että voi säästää. Ja juuri nämä samat ihmiset ostaa ihan älyttömästi. Siis älyttömästi. Esim. Auto on Helsingissä turhake julkiset kulkee. Mutta ihmiset on myös laskoja. 10 min kävelymatkan voi kävellä - se ei ole edes paljon. Musta alle 10 km työmatkan voi pyöräillä suurimman osan vuodesta. Rahaa säästyisi ja mieli kirkastuisi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, monella tuntuu olevan ajatus että "sit kun tienaan summan x niin alan säästää", ja aina kun tulot nousee niin nousee menotkin, koska on muka pakko elää äveriäästi ja omistaa kaikki omasta autosta veneeseen ja kesämökkiin. Lopputulos = ei ikinä löysää rahaa.

      Poista
  9. Lisätyön hakeminen on myös haasteellista siinä missä muukin työnhaku.

    Yhteen aikaan yritin aktiivisesti etsiä lisätöitä oman virastotyöni oheen mm. vuokrafirmojen kautta. Hain erilaisia ei-asiakaspalvelutöitä (päivätyöni sisältää asiakaspalvelua aivan tarpeeksi), ja ainoa työ jonka onnistuin saamaan oli mainosten jakamista. Sivutuloverokortilla palkkaa jäi muutama kymppi kuukaudessa. Samoihin tuloihin olisin päässyt kulutustottumuksia muuttamalla, sillä silloin vasta opettelin säästäväisempää elämäntapaa. Kesäaikana työ meni kuitenkin liikuntaharrastuksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, ei se ole todellakaan mikään itsestäänselvyys että mitään extraduunia edes saa. Varmasti moni takoisi rahaa kuin viimeistä päivää jos se tapahtuisi vain sormia napsauttamalla.

      Poista