”En halua opintojen aikana luopua elintasostani, joten nostan opintolainan kokonaan ja käytän saamani ennakkoperinnön elämään ja harrastuksiin”
Elintasostahan ei kannata koskaan luopua hetkeksikään, vaan ylläpitää sitä vaikka lainarahalla... Yeah right. Opiskeluvuodet on yks kärpäsen kakka koko elämästä, joten pari vuotta pientä budjetointia ja pihistelyä niin saattaisi säästyä perintömassit parempaan sijoituskohteeseen kuin alkoholiin ja krapulapizzoihin.
”Säästää ehtii sit kun on siihen varaa”
Säästää voi isoja ja pieniä summia. Pienistä tuloista vähemmän ja isoista enemmän. Pienituloisena yksikin ikävä yllätys saattaa heilauttaa koko taloutta, joten nimenomaan pienituloisena pitäisi saada edes jotain sivuun, jotta ylimääräinen parkkisakko ei syö kahden viikon ruokarahoja.
”Kyllä vanhemmat onneks auttaa sit jos tarvii jotain yhtäkkiä”
Alan päästä irti tästä mantrasta. Vanhemmat kyllä jelppivät pikkusummilla läpi opiskelutaipaleen, mutta kyllä se vuosi vuodelta veti nöyremmäksi kääntyä heidän puoleen. Hätätilanteet ovat asia erikseen, mutta niihinkin varaudun rakentamalla oman puskurin. Haluan olla strong independent woman (ainakin rahallisesti).
”Kyllä musta olis ainakin ikävä vaan säästää ja jättää elämä elämättä sen takia”
Olisin voinut itse sanoa tämän jokunen vuosi takaperin. Nyt olen tyytyväinen, että olen päässyt irrottautumaan ajatusmaailmasta jossa vain materia ja ostaminen on sitä elämistä. Sitä paitsi pieni tiristys omista (turhista) menoista tuo mielenrauhaa, joka on elämän mielekkyyden kannalta omasta mielestäni avainasemassa. Sitä paitsi säästääkin voi niin eri määriä. Joku säästää nettotuloista puolet ja joku 10%. Vähäinenkin säästö helpottaa jos jotain odottamatonta sattuu. Ja vielä puolustuspuhetta: syön terveellistä ja laadukasta ruokaa, kuljen siisteissä vaatteissa, käyn toisinaan leffassa, ulkomailla ja shoppailureissulla ja koen perusarkeni äärimmäisen miellyttäväksi ja itseni näköiseksi, joten eiköhän tämä ole sitä elämistä parhaimmillaan. Ei kaiken tarvitse olla jatkuvaa kiitolaukkaa elämyksestä toiseen.
”Ei mulla oo tähän varaa mut kai mä jostain rahat sit revin”
Joo, aika usein sitä rahaa vaan löytyy jostain, etenkin jos ei ole koskaan penniäkään siirtänyt sivuun. Sanoisin, että huono idea.
”Miksei sulla oo muka rahaa juhlia kun tienaat niin paljon menoihin nähden?”
Koska jos kovasti paljon vain juhlisin, hupenisi raha aika haipakkaan ja krapulan lisäksi soimaisi huono omatunto joka sunnuntai. Sitä paitsi juhliminen nyt ei muutenkaan ole itselleni mikään prioriteetti numero yksi, joten miksi nimenomaan se olisi juttu jota pitäisi jokaisen tehdä jos vähänkin on rahaa ja rahkeita?
”En mä tiedä onko toikaan ihan tervettä vaan miettiä koko ajan säästämistä”
No jos ei nyt koko aikaa, niin ainakin silloin kun sitä korttia on menossa vinguttamaan. Kai se on ihan normaalia perustuloiselle ihmiselle miettiä edes jollain tasolla sitä oman kulutuksen määrää, tehdä fiksuja valintoja kaupassa ja niin edelleen.
”Mikset osta autoa kun sulla olis siihen varaa nyt?”
Koska se imisi kuukausituloista ihan näkyvän osan, enkä tarvitse autoa. Se olisi taatusti mukavuustekijä omaan arkeen, mutta todellista tarvetta ei ole eikä toivottavasti edes tule. En pidä autoa minään tavoittelun arvoisena asiana. Sit hankitaan jos pakko on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti