maanantai 26. helmikuuta 2018

Pihistä ja panosta: 3 x panosta

Monessa ei-talousblogissa on alkuvuonna ollut paljon tekstejä siitä, mihin kukakin panostaa ja mistä taas on valmis pihistämään. Ajattelin iskeä lusikkani soppaan! Vaikka tässä on otettu ryhtiliikettä rahankulutukseen, en silti allekirjoita missään nimessä sitä, että aina pitäisi pyrkiä hintalapultaan halvimpaan ratkaisuun, sillä paljon on asioita joiden ostohinta kompensoituu mukavasti käyttövuosilla. Tässäpä siis kolme juttua joihin olen itse valmis satsaamaan.

En tingi ruuan laadusta. Ok, tämä nyt ei ole kulutustavara, mutta puhutaan meidän jokapäiväisestä polttoaineesta. En halua syytää kroppaan lisäaineita, huonoja rasvoja, maitotuotteita ja toisaalta taas haluan satsata vihanneksiin, hedelmiin ja ylipäätään hyvälaatuiseen ravintoon. En osta halvinta sikanautaa, makkaroita, eineksiä enkä edullisinta paahtoleipää mitä hyllystä löytyy. En tosin myöskään kikkaile 30e/kg maksavalla luomukananpojan sisäfileillä, goji-marjoilla, graavilohella tai maksa tuorepastasta maltaita. Ei tarvitse miettiä kuitenkaan kahta kertaa jos vaihtoehtona on 5e/kg maksava jauheliha sis. 23% rasvaa vs. alle 10% rasvaa sisältävä jauheliha 10e/kg. Ravinnossa tärkeämpää on laatu kuin hinta.

En tingi kengistä. Ostin syksyllä 130e Timberlandit, jotka ovat itseasiassa toiset kyseisen merkin tossut omassa kenkäkaapissani. Ekat ovat nyt porskuttaneet 5 vuotta ja kun kengät putsaa ja lankkaa niin ne ovat kuin uudet. Ne ovat aikanaan maksaneet 140e, ja tällä hetkellä hinta jaettuna vuosilla on 28e. On siis taatusti ollut kannattavaa satsata laatuun ja saada kohtuuhintaisia kenkävuosia vastineeksi.

En tingi asianmukaisista vaatteista ja varusteista. Tarkoitan sitä, että minulla on ulkoiluun, sisäilyyn, juhliin, töihin ja urheiluun omat, lajinmukaiset varusteet. Olen todennut, että oikeanlaiset varusteet ovat puoli ruokaa, joten en ole valmis lähtemään farkuissa ja kympin kangastossuissa pyörälenkille. Tämä ei tarkoita, että ostaisin aina kalleinta, mutta monessa jutussa olen valmis maksamaan laadusta: hyvistä materiaaleista, istuvuudesta, kestävyydestä. Tässä lopputulos on sama kuin kenkien kohdalla: suurempi kertasatsaus on monen vuoden ajalla tarkasteltuna kannattavaa ja eläminen ylipäätään on mukavampaa kun harrastuksiin ja muihin arjen rientoihin löytyy asianmukaiset vermeet.

Tämä ajatuksenkulku ei ole vielä täysin päätynyt työ-/arkivaatteisiin asti. Kuinka helposti käsi alkaa tavoitella henkkamaukan alerekistä kertakäyttövaatteita, vaikka järkevämpää olisi panostaa laatuun eikä niinkään määrään... Tämän vuoden yksi kantava teema olkoot siis pitkänäköisyys myös vaateshoppailuissa!

perjantai 23. helmikuuta 2018

Miten viikko meni?

93,75e asetettiin viikkobudjetiksi palkkapäivänä, miltä tilanne näyttää?

- Ruokakauppoihin 14,80e; 9,17e; 16,80e ja 14e = 54,77e
- Auton tankkaus 20e
- Sokoksesta hoitoaine 15,90e

= 90,67e

Eli budjetissa pysyttiin, nipinnapin. Lisäksi maksoin Klarnan kuukausilaskun kokonaan pois, hei hei 159e ja tervetuloa mielenrauha. Laskutilille jäi rapiat 26e, josta maksan vielä puhelinlaskun.

Kootut selitykset: hiuksiin jätettävä hoitoaine on lopuillaan, ja uusi pullo kestää toivottavasti 2-3kk. Pakkorako. Ruokakaupparahoista 14e meni lähiruokatorille, joka on vain joka toinen keskiviikko ja josta ostin kilon jauhelihaa ja jättikennon munia. Riittänee siis joksikin aikaa. Auto tuli tankattua, enempää ei välttämättä tarvi ennen ens kuuta tankata.

Aika perus, että palkkapäivän jälkeinen viikko on menoiltaan suurin. Ajattelin palkita itseni ennen ens palkkaa jollain kivalla vaateparrella jos onnistun alittamaan budjettia tarpeeksi muina viikkoina. Olis kiva töihin saada joku uusi pusero.

Mites teidän budjetit ovat pitäneet? Onko teillä tapana asettaa kuukausibudjetti vai astetta tarkempi viikkobudjetti?

Kivaa on muuten se että blogin kävijämäärät ovat yllättävän suuria, vaikka kirjoituksia on puskettu ulos vasta vajaan kuukauden päivät. Talousjutut ovat siis kenties yleisesti kiinnostava aihepiiri? Se on toki varsin ymmärrettävää, sillä tämä aihe koskettaa meitä ihan jokaista, kaikissa elämäntilanteissa. Kaikki kommentit, ideat, parannusehdotukset ja kysymykset ovat ehdottomasti tervetulleita piristämään ja herättämään ajatuksia!

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Lifestylebloggaaja ja kulutusluoton helppous

Hengittelin aamulla syvään kun lueskelin blogeja ja törmäsin seuraavaan otsikkoon blogissa Prime Life by Umppu: Kulutusluoton vastuullinen käyttäminen. Tätä aika tunnettua blogia kirjoittaa kolmen lapsen äiti, joka tekstissään tuo ilmi miten eri tavoin kulutusluotto tuo rentoutta ja hyvää fiilistä omaan arkeen. Itsellä lähinnä meni aamukahvi väärään kurkkuun...

Mielestäni teksti toi hirmu hyvin esiin sen, minkä vuoksi kulutusluotot ovat mielettömän suosittuja ja minkä takia suomalaiset ovat mielettömän velkaantuneita. Heitetään nyt heti alkuun pari hälyyttävää tilastoa: kotitalouksien säästämisaste vuonna 2016 on ollut -0,7%. Tarkoittaa siis, että velaksi on eletty. Kotitalouksien velkaantuneisuus senkun kasvaa ja ulosottovelallisia on Suomessa rapiat puoli miljoonaa. Minusta nämä ovat aika hurjia lukuja ja hiukan ehkä ihmettelen, miten joku edes viitsii tämmöisinä aikoina mainostaa kulutusluottoja arjen helpotuksena, kun ne päin vastoin tuhoavat ihmisten taloudenpidon. Ne tuntuvat olevan ihan yhtä massiivinen ongelma kuin alkoholikin.

Ongelma lähtee jo tästä kappaleesta:
"Useinhan asiat menee niin, että kun jo ehdit hieman juhlia että tilillä on rahaa jäljellä ennen palkkapäivää  että voisit piristää itseäsi tai perhettäsi, niin juuri silloin hajoaa pesukone, jääkaapi tai tietokone. Harvoilla normaalituloisilla lapsiperheillä on suuria summia säästössä ja joskus ne pienetkin arjessa ja taloudessa tapahtuvat muutokset saattavat horjuttaa taloutta useita kuukausia eteenpäin. Ainakin meillä lähes kaikki menee mitä tulee."

Se on nimenomaan ongelma, että edes keskituloiset ei Suomessa jostain syystä halua säästää. Jokainen toki säästää omien kykyjensä mukaan, mutta on se kyllä kumma jos pesukoneen hajoaminen horjuttaa taloutta moneksi kuukaudeksi eteenpäin. Jos kaksi ihmistä tienaa ja sivuun ei saada edes ylimääräistä viittä-kuuttasataa, on syytä katsoa peiliin. Ei silloin ole enää kyse pienistä tuloista vaan kohtuuttoman suurista menoista, mistä moni on täysin valintakysymys.

Jatketaan tarkastelua:
"Minä olen luonteeltani nautiskelija ja rakastan tarttua hetkeen. Myös se arjen helppous ja sujuminen on mulle todella tärkeitä asioita."

Ja nyt ollaankin jo asian ytimessä. Meistä on tullut tämmöisiä, haluaisimme nautiskella ja tarttua hetkeen. Joka kuukausi ja koko ajan. Helppous on avainsana kaikkeen ja kyllähän nyt elämästä pitää ottaa kaikki irti kun kerran täällä vaan ollaan. Yeah right. Noista edellämainituista tilastoista voikin sitten nähdä lopputuloksen mitä käy, kun olemme alkaneet nautiskelemaan ja tarttumaan hetkeen (=kulutusluottoon) yhä enenevissä määrin.

Napataan vielä yksi kappale käsittelyyn:
"Ainakin itse ajattelen lainan sijoitusapuna. Haluan että laina tuottaa tai antaa minulle jotain. Joskus se voi olla unohtumaton elämys perheen kanssa tai jokin kiinteä asia. Kodin remontoiminen on  usein myös sijoitus mikä nostaa asunnon arvoa ja samalla asunnon arvon noustessa lisää se sitä omaa varallisuutta. Lainan avulla voit toteuttaa unelmiasi ja mahdollisesti saada niistä myös rahallista hyötyä."

Ei laina ole mitään sijoitusapua. Ellei sitten sijoita niitä rahoja ja ne tuottavat vielä enemmän varallisuutta kuin mitä korko on. Mutta ei kait kukaan sellaiseen tarkoitukseen ota kulutusluottoa? Lainan avulla voi toteuttaa unelmiaan, mutta minusta niihin unelmiin kannattaa tehdä vähän isompikin reality check, jos niitä pitää rahoittaa korkeakorkoisella kulutusluotolla. Kyllä se on  itselleen valehtelua, jos näkee kulutusluoton lähtökohtaisesti sijoitusapuna.

Minun mielestäni koko kirjoitus oli loistava esimerkki siitä, miksi ihmiset nykypäivänä velkaantuvat niin hurjaa tahtia. Ei elinkustannukset ole mitenkään merkittävästi nousseet viime vuosien aikana, toisin kuin kotitalouksien tulot. Kärsimättömyys, impulsiivisuus ja lähinäköisyys sen sijaan ovat kasvaneet.

Minä olen kasvanut monilapsisessa perheessä ja vanhempani ovat sitä perinteistä keskiluokkaa alusta loppuun asti. Ikinä he eivät ole joutuneet turvautumaan kulutusluottoihin, eikä yhtäkään lomamatkaa ole maksettu osamaksulla takaisin. Pesukoneen hajotessa on säästöistä otettu rahat ja käyty kaupoilla. Meillä ollaan aina harrastettu, syöty terveellisesti ja reissattukin, mutta oman varallisuuden mukaan. Kaikki ei voi omistaa uutta bemaria, tonnin merkkiveskaa tai tehdä kaukomatkoja. Kaikkien lapset ei voi harrastaa jääkiekkoa. Se on fakta joka on istutettu minuun jo lapsena, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Jos on keskiluokan tulot, on keskiluokan huvit. Niin se vaan menee.

Jos kokee nykypäivänä kulutusluotot pakolliseksi selviytymiskeinoksi, on syytä pysähtyä ja miettiä omaa kulutuskäyttäytymistä. Olen tietysti huono paasaamaan asiasta koska minullahan ei ole lapsia, omakotitaloa, autoa enkä täten tiedä mitään perheellisten raha-ahdingosta, mutta hyviä perheellisiä rahatietoisia esimerkkejä löytyy kyllä tuosta oikealla olevasta linkkilistasta.

Lisäyksenä: myös Kun raha maksaa liikaa -blogi otti kantaa tähän aiheeseen, klik!

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Teoria v käytäntö

Miksi järkevä rahankäyttö on käytännössä paljon haastavampaa kuin paperilla? Tätä kysymystä olen pyöritellyt päässäni siitä lähtien, kun olen omasta taloudesta alkanut huolehtimaan.

Olen alusta asti tiennyt, mitä fiksu taloudenpito on. Se tarkoittaa ylijäämäistä tiliä joka kuukausi. Ylijäämä toteutetaan sillä, että ruokakaupassa tehdään fiksuja ja edullisia valintoja, turhuuksiin ei tuhlata, rahaa ei kaadeta kurkusta alas ja oma maksukyky pidetään mielessä kun kaverit taas kymmenettä kertaa pyytää johonkin hiihtolomareissulle Lappiin. Ylijäämällä toteutetaan puskuri yllättäviä menoja varten, jolloin uuden pesukoneen ostaminen ei vaikuta kuukausibudjettiin. Kun tulot kasvaa, puskuri kasvaa. Aika yksinkertaista, eikö?

Silti itse toteuttaminen tuntuu lähes mahdottomalta ajoittain. Ulkoiset paineet ajaa jatkuvasti kuluttamaan ja oman tarpeen ja halun erottaminen tuntuu ihan äärimmäisen vaikealta. Olen hifistellyt ruokakaupassa, ostanut kasoittain turhia vaatteita ja kenkiä ja lähtenyt reissuihin, joihin ei ole oikeasti ollut rahaa. Omaksi onnekseni matkalle ei ole sattunut vielä yhtäkään (!!) hajonnutta pesukonetta, koska ne olisivat väärällä hetkellä saaneet budjetit heittämään volttia ja aikaiseksi ihan oikeita ongelmia.

Tulojen kasvaessa menot ovat kasvaneet, mutta ei niinkään säästäminen. Onnea on etsitty materiasta, mutta eipä sitä sieltä ole lopulta löytynyt. Lähinnä ostoskrapula ja morkkis. Sekin kertoo siitä, että olen jatkuvasti tiennyt kuinka typerästi hoidan talouttani. Miksi ryhtiliike on silti ollut niin vaikeaa?  Samalla olen ollut kova tyttö moralisoimaan muita, ikään kuin oma rahankäyttöni olisi ollut mitenkään esimerkillisellä tasolla…

Olen nyt ollut aikalailla 2,5 kuukautta ostamatta mitään turhaa. Tuntuu kuin olisi tiukalla dieetillä, vaikka oikeasti haluan että tästä tulee elämäntapa. Että tämä kestäisi nyt ja aina, sillä miksi haalia turhaa tavaraa ympärilleen? Opettelen tunnistamaan tarpeen ja jättämään kaiken muun ostamatta. Kyllä tämän päätöksen kanssa saa useamman kerran viikossa painia, mutta jo tässä ajassa olen saanut konkreettisesti nähdä, kuinka paljon budjetointi ja järkevöittäminen on rauhoittanut mieltä.

torstai 15. helmikuuta 2018

2/2018 palkkapäivä

Jippii, se päivä kuukaudesta kun saa leikkiä virtuaalisilla numeroilla.

Nettopalkka 1555e, josta tein seuraavat siirrot:
- ASP 550e
- Norwegian 240e (sisälsi 120e viime palkasta jäänyttä ylimääräistä)
- Asuminen 150e
- Laskutili 185e

Huomenna menee automaattisiirtona 75e rahastoihin ja ylihuomenna on kampaajakäynti noin 100e. Näiden jälkeen tilillä pitäisi olla 375e, joka on kuukauden ruokabudjetti ja sisältää myös mahdolliset auton tankkaukset.

Tämän kuun palkasta säästöön päätyi siis 745e (laskelma ei sisällä viime kuun palkasta jäänyttä 120 euroa), eli säästöaste 47,9%. Hommaa sotkee tässä kuussa tuo osamaksu, jonka maksan laskutililtä kokonaisuudessaan pois kun lasku vaan sähköpostiin napsahtaa. Lisäksi kampaajakäynti, jota ei sitten taas ole ensi kuussa. Eli sellainen melkein 300e ylimääräistä menoa, joka ensi kuussa toivottavasti päätyy ASP-tilille.

Seuraavaan tilipäivään on tasan neljä viikkoa, eli näin ollen viikkobudjetti on 93,75e. Sillä pitäisi ihmisen syödä ja selvitä ihan mukavasti ja kenties jokunen ropo jää ylikin, katsotaan nyt. Muutama kosmetiikkapurkki pitää ehkä hommata, mutta nekin mahtuu tuohon ruokabudjettiin mainiosti.

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Tilanne 4 päivää ennen palkkapäivää

Viikonlopun aikana ruokaan meni vajaat 40e sisältäen viikonlopun karkit ja tämän viikon lähes kaikki ruokaostokset (sisältäen siis myös työlounaan, sillä sen teen itse). Ehkä jotain hyvin pientä täydennystä täytyy tehdä loppuviikosta.

Tilin saldo on 28,25e, josta veloitetaan ennen palkkapäivää vielä Spotify Family 15e. Eli sellainen 13e on vielä kulutusrahaa torstaihin asti, kyllä sillä luulis hyvin selviävän kun ei mitään ostotarvettakaan ole.

Tilanne on siis... hyvin täsmällisesti mitoitettu, mutta ostotarpeeseen nähden riittävä.

lauantai 10. helmikuuta 2018

Parasta just nyt?

Tänään on oiva päivä pysähtyä miettimään niitä asioita, mihin on elämässään tyytyväinen.

Minulla on kiva työ. Työsuhde on harmillisesti määräaikainen, mutta jatkoa on tiedossa nyt aluksi ainakin elokuun loppuun saakka. Liukuva työaika, omaa alaa liippaava aihepiiri ja mukavat työkaverit. Ei harmita aamuisin tulla töihin.

Yksityiselämä on tasapainossa eikä vaadi mitään jatkuvaa pyörittelyä suuntaan tai toiseen.

Lähellä asuva perhe.

Kauniit kevätpäivät. Niitä on riittänyt viikon sisään useampikin. Aurinko paistaa ja linnut laulelee. Ei haittaa pakkaset.

Tulevan kesän ihka eka palkallinen kesäloma. Ihan parasta!

Terveys on hyvällä tolalla. Ei mitään suurta, mikä aiheuttaisi ylimääräistä stressiä.

Ylipäätään rauhallinen arki. Työpäivien jälkeen ei tarvitse paahtaa tukka putkella yhtään mihinkään ja viikonloputkin ovat pyhitetty levolle. Sopii mulle.

torstai 8. helmikuuta 2018

Ystäväpiirissä kuultua

En halua opintojen aikana luopua elintasostani, joten nostan opintolainan kokonaan ja käytän saamani ennakkoperinnön elämään ja harrastuksiin
Elintasostahan ei kannata koskaan luopua hetkeksikään, vaan ylläpitää sitä vaikka lainarahalla... Yeah right. Opiskeluvuodet on yks kärpäsen kakka koko elämästä, joten pari vuotta pientä budjetointia ja pihistelyä niin saattaisi säästyä perintömassit parempaan sijoituskohteeseen kuin alkoholiin ja krapulapizzoihin.

Säästää ehtii sit kun on siihen varaa
Säästää voi isoja ja pieniä summia. Pienistä tuloista vähemmän ja isoista enemmän. Pienituloisena yksikin ikävä yllätys saattaa heilauttaa koko taloutta, joten nimenomaan pienituloisena pitäisi saada edes jotain sivuun, jotta ylimääräinen parkkisakko ei syö kahden viikon ruokarahoja.

Kyllä vanhemmat onneks auttaa sit jos tarvii jotain yhtäkkiä
Alan päästä irti tästä mantrasta. Vanhemmat kyllä jelppivät pikkusummilla läpi opiskelutaipaleen, mutta kyllä se vuosi vuodelta veti nöyremmäksi kääntyä heidän puoleen. Hätätilanteet ovat asia erikseen, mutta niihinkin varaudun rakentamalla oman puskurin. Haluan olla strong independent woman (ainakin rahallisesti).

Kyllä musta olis ainakin ikävä vaan säästää ja jättää elämä elämättä sen takia
Olisin voinut itse sanoa tämän jokunen vuosi takaperin. Nyt olen tyytyväinen, että olen päässyt irrottautumaan ajatusmaailmasta jossa vain materia ja ostaminen on sitä elämistä. Sitä paitsi pieni tiristys omista (turhista) menoista tuo mielenrauhaa, joka on elämän mielekkyyden kannalta omasta mielestäni avainasemassa. Sitä paitsi säästääkin voi niin eri määriä. Joku säästää nettotuloista puolet ja joku 10%. Vähäinenkin säästö helpottaa jos jotain odottamatonta sattuu. Ja vielä puolustuspuhetta: syön terveellistä ja laadukasta ruokaa, kuljen siisteissä vaatteissa, käyn toisinaan leffassa, ulkomailla ja shoppailureissulla ja koen perusarkeni äärimmäisen miellyttäväksi ja itseni näköiseksi, joten eiköhän tämä ole sitä elämistä parhaimmillaan. Ei kaiken tarvitse olla jatkuvaa kiitolaukkaa elämyksestä toiseen.

Ei mulla oo tähän varaa mut kai mä jostain rahat sit revin
Joo, aika usein sitä rahaa vaan löytyy jostain, etenkin jos ei ole koskaan penniäkään siirtänyt sivuun. Sanoisin, että huono idea.

Miksei sulla oo muka rahaa juhlia kun tienaat niin paljon menoihin nähden?
Koska jos kovasti paljon vain juhlisin, hupenisi raha aika haipakkaan ja krapulan lisäksi soimaisi huono omatunto joka sunnuntai. Sitä paitsi juhliminen nyt ei muutenkaan ole itselleni mikään prioriteetti numero yksi, joten miksi nimenomaan se olisi juttu jota pitäisi jokaisen tehdä jos vähänkin on rahaa ja rahkeita?

En mä tiedä onko toikaan ihan tervettä vaan miettiä koko ajan säästämistä
No jos ei nyt koko aikaa, niin ainakin silloin kun sitä korttia on menossa vinguttamaan. Kai se on ihan normaalia perustuloiselle ihmiselle miettiä edes jollain tasolla sitä oman kulutuksen määrää, tehdä fiksuja valintoja kaupassa ja niin edelleen. 

Mikset osta autoa kun sulla olis siihen varaa nyt?
Koska se imisi kuukausituloista ihan näkyvän osan, enkä tarvitse autoa. Se olisi taatusti mukavuustekijä omaan arkeen, mutta todellista tarvetta ei ole eikä toivottavasti edes tule. En pidä autoa minään tavoittelun arvoisena asiana. Sit hankitaan jos pakko on.

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Elämän suuret linjat

Vaikka hiukan karsastan elämässä suurien haaveiden maalailua, on aika avata hieman sitä, mitkä ovat tuhlarin #lifegoals. Ehkä vielä joku aika takaperin ne tavoitteet olisivat liittyneet materiaan: vaatekaappi täynnä laadukkaita merkkivaatteita, uudehko auto, designhuonekaluja… Tällä hetkellä ajatusmaailma on (luojan kiitos) ajautunut vähän eri raiteille.

Olisi hienoa löytää itsensä työpaikasta, johon on aamuisin vähintäänkin ihan ok tulla. Ei työssäkäynti välttämättä ole läpi elämän mitään ikuista ilotulitusta, mutta vähintäänkin neutraali suhde aamuherätyksiin ja mielummin hommia omalta alalta. En haaveile olevani mikään iso kiho, mutta jonkinlaista vastuuta haluaisin kantaa kunhan tässä ura nyt edes kunnolla lähtee käyntiin. Palkan suhteen toivon pääseväni jossain vaiheessa käsiksi alan keskituloihin, eli 4000-4500e bruttona kuukaudessa. Tämänhetkinen palkkataso on vajaat 2200e/kk, joten matkaa on…

Opintolainan pois maksaminen asap.Tämä on toivottavasti tämmöinen lyhyen aikavälin #goals ja joidenkin näkemysten mukaan myös vähän turha hätäilyn kohde. Olen siitä huolimatta todennut, että se mielenrauha minkä saan kun pääsen eroon tästä lainasta on kaikkein tärkeintä.

Sopivan kokoisen asunnon hankinta hyvältä, mutta rauhalliselta alueelta mahdollisimman pienellä velkataakalla. Eli tarkoittanee ahkeraa ASP-tilin kerrytystä ja aikanaan kaksion-kolmion (rivari/paritalo) hankintaa palvelujen läheltä.

Sijoitusasunto. Joku näppärä yksiö keskustasta, johon saa helposti vuokralaisen hyvällä vuokratuotolla. Sanoisin, että tällä hetkellä ajatus edes yhdestä sijoitusasunnosta tuntuu tosi hyvältä ja kahdesta saati enemmästä en uskalla edes haaveilla.

Jatkuva eläkerahaston kartuttaminen, joka mahdollistaisi eläkkeellejäämisen 50-60 vuotiaana. Oma eläkeikä on varmaankin vähintään 70, ellei asialle itse jotain tee. Haluaisin päästä hyväkuntoisena pois oravanpyörästä, ja ehkä tuo alle 60v on sellainen, mistä uskaltaa ääneen puhua.

Puskuri, joka kattaa ainakin puolen vuoden pakolliset menot jokaisessa elämäntilanteessa. Tällä hetkellä se olisi rapiat 3000e, jossain kohdin varmasti ainakin tuplat enemmän. Joten sanotaanko, että ainakin 5000e?

Mistä EN haaveile?
En juurikaan omasta autosta. Kun räntää tulee vaakatasossa eikä lumiaura ole vielä aamu seitsemältä ehtinyt jalkakäytäviin asti, saattaa mielessä käydä hetkellisesti auton hankinta. Toisaalta taas toivon, ettei auto olisi ikinä pakollisten hankintojen listalla. Se tarkoittanee sitä, että asunto on lähellä työpaikkaa ja muita palveluja.

En puolen miljoonan kivilinnasta, jossa neliöitä olisi väistämättä aivan liikaa ja kulut sen mukaiset. En halua olla loppuelämääni velkavankeudessa vain siksi, että pinta näyttää hienolta. Mielummin fiksu ja kompakti asunto omiin tarpeisiin.

En tonnin merkkilaukusta enkä kahdenkymmenen parin luksuskenkäkokoelmasta. Aivan toissijaisia asioita, vaikka toki siistin ja fiksun vaikutelman haluan itsestäni antaa.

Niin ne ajatukset saattaa joskus heittää häränpyllyä ihan lyhyelläkin aikavälillä. Mutta ainakin tässä tapauksessa ehdottomasti järkevämpään suuntaan.

tiistai 6. helmikuuta 2018

Kulutusyhteiskunnan kirous

On jotenkin äärimmäisen helppo ajautua nyky-yhteiskunnan kulutusjuhlaan mukaan. Selaa sitten Facebookkia tai Instagramia, ne on täynnä ihmisiä jotka täyttävät jatkuvasti unelmiaan ostamalla isompia asuntoja, hienoja autoja, merkkilaukkuja ja kaukomatkoja. Sitä alkaa helposti kuvittelemaan, että kyllä minäkin, kyllä minullakin on rahaa. Ja hei, täällähän eletään vain kerran - miksei eläisi sitä elämää täysillä, kaikkine herkkuineen?

Olen lyhyehkön elämäni aikana hahmottanut pari asiaa. Omaan päähäni yritän niitä painaa jatkuvasti, välillä vähän kompastellen kivikkoon.

  • Et voi koskaan tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Voit pysyä terveenä ja säilyttää kivan työpaikkasi, mutta on myös mahdollista että sairastut tai tulee yt-neuvottelut. Se, mitä sinulla on tällä hetkellä voi olla seuraavassa hetkessä poissa. Tulevaisuuteen pitää siis varautua, mieluiten rahallisesti. On helpompi sietää hetkellisiä muutoksia, kun on puskuria eikä tarvitse ottaa velkaa selvitäkseen tavallisesta elämästä. Kaikki eivät ole varautuneet, ja niinä hetkinä tuska on ihan yhtä läsnä, ajoi sitten pyörällä tai bemarilla.
  • Et voi tietää muiden ihmisten historiasta mitään. Se tyyppi joka on samassa asemassa sun kanssa on saattanut saada ison perinnön, omata rikkaan puolison tai yksinkertaisesti olla vain veloissa korviaan myöten. Joten siinä pari selitystä, miksi hän ajaa sillä bemarilla ja sinä kuljet bussilla.

Minusta nämä ovat kaksi hyvää pointtia pitää mielessä siinä kohdin, kun tuskailee miksi muilla on jotain, mitä itsellä ei ole. Vaikka näennäisesti palkka ja työasema olisikin sama, se ei tarkoita vielä yhtään mitään. Ihmiset priorisoi eri asioihin ja nykyään tuntuu siltä, että tulevaisuuteen varautuminen on so last season. Isostakin palkasta saa kaikki menemään, kun on lainat tapissa ja isoja maksueriä. Saattaa hyvinkin olla, että se summa jonka minä pistän rahastoon, hän lyhentää autolainaa. Minä saan korkoa korolle, niin tavallaan hänkin, tosin lainan korkoa ;)

Tämän pohdinnan lisäksi on tietysti hyvä muistaa, että se aika on täysin hukkaankulutettua, minkä käytät muiden asioiden pohtimiseen. Mitä se lopulta omaa elämää hetkauttaa millä autoilla työkaverit kaartavat toimiston pihaan? Tai missä he matkustelevat? Tai minkä merkkisiä vaatteita he käyttävät? Jokainen kulkee lopulta omaa polkuaan ja seisoo omien valintojensa takana.

Miksi tällainen ajatuksenvirta?
Olen viime päivinä pähkäillyt, miksi osalla minun ikäisistäni on kaikki pelit ja pensselit viimeisen päälle. On sapattivuosi opintojen jälkeen Balilla, mersu odottaa autotallissa ja pintaliitojuhlia joka viikonloppu. Pohdin asiaa viikonloppuna monelta kantilta ja lopulta tulin siihen lopputulokseen, että onneksi kuitenkin nautin omasta elämästäni paljonkin, vaikkei se sisällä mitään noista ylläolevista asioista. Elämässä on tiettyä vakautta ja rutiineja. Tylsäksikin sitä voisi joku kutsua, mutta turvallinen toiselta kantilta. En ole syntynyt rikkaaseen perheeseen, saanut perintöä, lottovoittoa tai miljonäärimiestä, joten jokainen roponen on hankittava itse jos niitä mielii keräillä enemmänkin. Tällä panostuksella tulevaisuus voi hyvinkin sisältää enemmän downshiftaamista ja vähemmän arkiaamuja, kun nyt jaksaa pitää tavoitteen mielessä. Minun lähtökohdat, minun valinnat, minun elämä, minun tulevaisuus.

maanantai 5. helmikuuta 2018

Viikonlopun menot

  • Office- paketin automaattiveloitus 10€ (tämä on viimeinen veloitus, sillä peruutin tilauksen juuri joku päivä sitten)
  • Lidl 15e (ostin tämän viikon evääksi 600g kanaa, vihanneksia, kahvikermaa, tomaattimurskaa, leipää)
  • Työpaikan seinäkalenteri 10e, olin tehnyt tilauksen jo joskus loppuvuonna ja kalenteri tuli nyt
  • Siirsin puskuriin 30e

Saldo: 65,53e ja vitonen käteistä

10 päivää palkkaan.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Katumus

Äh, jotenkin tänään on sellainen päivä, että viime marraskuussa tuhlattu tonnin puskuri kaduttaa ihan hitokseen. Vaikka varsin hyvin kyllä tiedän, ettei näissä rahahommissa paljon katumus auta, suunta on vaan eteenpäin kohti uutta ja isompaa puskuria... Tänään asiaa märehtiessä sitä jotenkin taas vaan tajusi, kuinka sen tonnin säästäminen on paljon työläämpää kuin kuluttaminen. Sherlock ;)

Tämän päivän suurtekona avasin säästötilin Bank Norwegianiin ja siirsin sinne 100e. Siitä tulkoot puskurirahaston koti. Op:n tililtä toiselle siirtäminen on niin äärettömän helppoa, että uskoisin tämän uuden pankin ja 1-2 siirtopäivän hillitsevän impulsiivista kuluttamista. Toivoa sopii.

Puskurirahaston suhteen ensimmäinen etappi on kiriä tonni kasaan ja ehkä ultimate haave on sellainen viiden tonnin turvarahasto, joka näillä menoilla kattaisi 10 kuukauden pakolliset menot ja vähän isommillakin menoilla useamman kuukauden laskut ja maksut. Mutta tonni, täältä tullaan eikä tuhlata!

Puskuritilanne
2/18 = 100€

perjantai 2. helmikuuta 2018

ASP-tili

Paneudutaanpa hetkeksi vähän tarkemmin minun ASP-säästämiseen.

Olen säästänyt ASP-tilille noin puolen vuosikymmenen ajan ja saldo on tosiaankin tällä hetkellä 7900e. Olen tästä säästämisajasta kuluttanut koulun penkkiä neljä vuotta, joten säästäminen on opintotukien vähäisyyden vuoksi pysynyt tähän asti erittäin hallittuna. Joinain vuosina säästöön on tärähtänyt ainoastaan 700e ja toisinaan on kivuttu yli tonnin. Mutta yhtä kaikki, hidasta ja tuskaista on ollut.

Yksi tärkeä pointti kuitenkin: onneksi aloin säästää. Vaikka kyse oli alkuun pienistä summista, mutta onneksi tein sen silti. Viiteen vuoteen sisältyy monen monta kuukautta kun en kasvattanut pottia laisinkaan, mutta niin se vaan siitä huolimatta huomaamatta kasvoi. Tärkeintä ei ole aloittaa isoilla summilla, vaan ylipäätään aloittaa. Ei kannata odottaa sitä hetkeä kun on rahaa enemmän, vaan pistää tuumasta toimeen heti.

Miksi säästän ASP-tilille?
Koen sen turvallisena ja hyvänä vaihtoehtona säästää ensiasuntoa varten. Korko on ihan ok, en voi nostaa rahojani impulsiivisesti tililtä pois ja ehdot lainan saamiseen ovat mielestäni hyvät.

Mikä on tavoitteeni?
En asu kehäkolmosen sisäpuolella, joten maksimilainasumma tulee olemaan 115 000 euroa. Sen saadakseen riittää 11 500e säästöt, mutta oma tavoitteeni on kerätä nyt tämän vuoden puolella se 15 000e. En varmastikaan hanki juuri heti sillä sekunnilla asuntoa kun potti tulee täyteen, sillä haaveilen siitä, ettei yli 100 000e lainaa tarvitsisi ottaa...

Asuntosäästäjän perussäännöt ovat mielestäni:

  • Aloita nyt. Heti. Tai heti seuraavasta palkasta/tuista. Ei ensi vuonna, vaan h-e-t-i. 
  • Jos mahdollinen säästösumma on "vaivaiset" 50e/kk, säästä se silti. I know, on ankeaa tuijottaa tiliä jossa on 50e ja ajatella, että joku päivä siellä pitäisi olla vähintään 10 000e. Mutta se fakta vaan on että pienistä puroista jne. Pienistä tuloista säästetään vähän ja isoista sitten enemmän. Jos esimerkiksi viiden opiskelivuoden aikana säästää sen 50e/kk, on potti opiskelujen päätyttyä 3000e. Se on erittäin motivoiva potti aloittaa "kunnon" säästämistä. 
  • Täräytä talteen kesätyöliksoista lisäpottia. Jos joka kesä isket talteen tonnin extraa, viiden vuoden päästä potti onkin jo 8000e. Ja sehän jo kolkuttelee kymppitonnin rajapyykkiä.
  • Pidä tavoite mielessä. Tämä on oiva neuvo myös itselleni muistutella ajoittain. Onhan se totta, että säästäminen on aina jostain muusta pois juuri sillä hetkellä. Pitää muistaa punnita asioita ja ajatella tätä päivää pidemmälle. Asiat tärkeysjärjestykseen!
Joten mene ja avaa tili, viiden vuoden päästä olet jo lähes säästänyt käsirahan!

torstai 1. helmikuuta 2018

Omat kehityskohtani

Kuten alun esittelypostauksissa on käynytkin jo ilmi, olen siis ajoittain melko holtiton rahankäyttäjä... Laskelmien perusteella holtiton lähes koko ajan.

Mitä ovat heikkouksiani?
Olen ale-haukka. Tarjous! Ale! -60%! Löytöjä! - niiden kylttien perässä minä suuntaan joko kivijalkakauppaan tai sitäkin useammin nettikauppaan. Löydän ihan mielettömiä tarjouksia ja halu muuttuu tarpeeksi ennen kuin ehtii kissaa sanomaan. Maksutavaksi Klarnan 14 päivän lasku ja ei edes kirpaise heti sillä sekunnilla, ihan kuin ilmaiseksi saisi tavaraa. Siinäpä se, long story short.

Toinen ongelma on se, että minusta tuli opiskelijan sijaan työssäkäyvä juurikin kesän alussa, joten oli kai luonnollista ajatella että nyt ostan kun on kerrankin varaa. Ja niin minä ostin, ostin, ostin, ostin... Eikä se tavara millään loppunut kaupoista silti kesken.

En siis tunnista sitä pistettä, jolloin tavaroita, vaatteita ja kenkiä on tarpeeksi. Aina löytyy joku uusi must have -juttu, jota olen aina tarvinnut. Tai siis halunnut. Vai tarvinnut? En minä edes tiedä. Kunhan vaan olen ostellut. Nautitaan hei nyt elämästä, senhän takia töissä käydään että sen kaiken voi ohjata suorinta tietä nettikaupoille. Vai ei vai?

Tässä teille määritelmä holtittomasta.

Mitä aijon näille asioille tehdä?
Tarkistin vähän aikaa sitten, että olen viimeksi ostanut Klarnalla joulukuun alussa. Eli kaksi kuukautta olen ollut kuivilla, toki sen aikaa olen lyhennellyt Klarnan osaria. Oli joku ihan älyttömän pakottava tarve saada tavaraa sillä hetkellä, kun puskuri oli kulutettu ja palkkapäiväkään ei vielä siintänyt horisontissa. Sitä hetken huumaa maksellaan nyt pois, korkojen kera.

Koska minun heikkouteni on ne kaikki alennusmyynnit ja löydöt jota ei voi ohittaa, olen yksinkertaisesti lakannut selaamasta nettikauppoja. Eipä ole juuri sen jälkeen uusia tarpeitakaan syntynyt, lähinnä tuntunut siltä että kaikkea jo on ja aika tavalla onkin.

Lisäksi teen ruokakauppaan ostoslistan ja yritän vieläpä pysyä siinä. Syön terveellistä ja laadukasta ruokaa, mutta en kikkaile luomulihalla tai härkäpapupastalla. Pähkinät, marjat, vihannekset, hedelmät, maidottomat tuotteet ja vähärasvainen liha ovat perussafkaa meillä ja siihen tuo asetettu budjetti riittää aivan mainiosti. Eli ei tarvitse pihistellä kunhan ei hifistele. Kauppalista, tuo aikuisuuden merkkipaalu, on siis ihan jees keksintö ja auttaa pysymään suunnitelmassa. Lisäksi kilohintojen tiirailu voi saada joissain kunnon ahaa- elämyksen aikaiseksi, sama tuote nimittäin saattaa maksaa eri paketissa kaksinkertaisesti.

Kirjasto. Uusi taivas. Tykkään lukea, ja havahduin kirjaston olemassaoloon ehkä pari kuukautta sitten. Ei ole sen jälkeen tullut tarvetta ostella uusia kirjoja.

En käy kaupungilla. Ei tule silloin tehtyä heräteostoksia myöskään kivijalkaliikkeissä. Helppoa.

Tykkään kosmetiikasta ja kauneusjutuista ja pidän itseni freshinä, mutta silläkin budjetilla on joku raja. Koska haluan käydä säännöllisesti kampaajalla, minulla ei ole ripsipidennyksiä ja kasvohoidotkin ovat pari kertaa vuodessa tapahtuvaa hemmottelua. Kynnet on luomut ja sääret sheivaan koti spássa. Kosmetiikka on laadukasta luonnonkosmetiikkaa, mutta sitä laatua onneksi saa kohtuullisen pienelläkin budjetilla. Noihin juttuihin saisi uppoamaan koko tuon tonnin kuussa, joten tässä kohtaa moni nainen saattaisi säästää pitkän pennin katsomalla peiliin (rahankäytön suhteen, siis). Toki itsekin voisin venyttää kampaajaväliä kolmeen kuukauteen, mutta tukkalääkäri on minulle se juttu. En tingi.

Tässähän jo jokunen liuta vinkkejä, minkä avulla olen itse lähtenyt tekemään muutosta kohti järkevämpää huomista. Jotenkin mieli on rauhoittunut kun ei jatkuvasti selaa nettikauppoja ja haikaile kaiken uuden perään. Näin on hyvä ja tätä tavaraa on todellakin ihan riittämiin.

Ai niin, bonuksena vielä yksi hyvä säästökikka! Älkää ostako autoa, ostakaa pyörä. Se on taatusti maksanut itsensä takaisin jo tässä reilussa puolessa vuodessa. Satsasin tonnin, mutta sain vastineeksi lähes ilmaiset työmatkakilometrit.

1/2018 takana, mikä tilanne?

Ja nyt pääsemme tarkastamaan reaaliaikaisen tilanteen tuhlarin tilillä...

Käyttötili 133,44e
Puskuri 172,67e
ASP-tili 7900,19e

Häpeäpilkuksi tähän perään: Klarna osamaksua jäljellä 170e. Kuinka nöyryyttävää edes kirjoittaa se tähän.

Tilipäivään on pari viikkoa, eli jos ja kun ei tässä tarvitse ruokaostoksia kummempaa hankkia, tuo käyttötilin saldo on varsin riittävä.

Kuukausibudjetti

Edellisessä postauksessa otettiin vahva yleiskäsitys kirjoittajasta ja lähtötilanteesta. Nyt sukelletaan kuukausibudjetin ihmeelliseen maailmaan...

Nettotulot ovat siis 1600e, josta pakollisten menojen osuudeksi saatiin 530e. Mitä tällä jäljelle jäävällä 1030e on tehty?

Tähän mennessä sitä on ohjattu aivan liiaksi Klarnalle. Jokseenkin hävettävää myöntää, mutta kulutuskäyttäytyminen päättyi viime vuoden osalta siihen, että Klarnan kautta maksettuja laskuja oli 2600 euron edestä. Se on ihan hirvittävän paljon. Tästä voi toki miinustaa hyvällä omatunnolla 1000 euron polkupyörän, mutta jäljelle jäävä 1600e tarkoittaa sitä, että kuukausitasolla olen ostanut lähinnä vaatteita 134 eurolla. Ihan liian paljon.

No, enivei. Kantavana ajatuksena kesästä lähtien oli laittaa ASP-tilille 650e kuukaudessa ja kasvattaa käyttötilille puskurirahastoa pahan päivän varalle. Lopputulos: joinain kuukausina ASP-tilille menevä summa oli vähän alle, koska Klarnan tilaukset. Puskurirahastoa oli, mutta joulun alla se kaikki meni. Säälittävää.

Kun tästä häpeästä sain puskettua itseni ylös, päätin, että tämä vuosi on se vuosi, kun rahapuoli pistetään kuntoon. Ja tadaa, tässä näette tulevien kuukausien tavoiterungon...

  • ASP-tili: 700-750e. Käyn joka toinen kuukausi kampaajalla, ja niinä kuukausina pistän tuon 700e, muutoin 750e.
  • Rahastosijoittaminen: 100e. Olen hajauttanut Nordnetin kautta kolmeen rahastoon ja Seligsonilla kahteen.
  • Puskuri: 150e.

Kun tässä tekee nopeita laskelmia, edellämainitut säästöt ovat yhteensä 950-1000e. Kuulostaa erinomaisen hyvältä summalta säästää joka kuukausi. Ja jokunen kymppi jää jopa löysääkin ;)

Summa summarum, tämän vuoden tavoitteena on saada ASP-tilille sen verran rahaa, että joulukuussa saldo on vähintään 15 000 euroa. Rahastosijoittaminen on pitkän aikavälin eläkesäästämistä ja puskurirahasto taas on arjen yllättäviin tilanteisiin. Opintolainan virallinen ensimmäinen takaisinmaksupäivä on joulukuussa 2019, joten sen maksusuunnitelmaa murehditaan vasta ensi vuonna. Tarkoitus on toki sekin maksaa mahdollisimman nopeasti pois ja aloitella tuota maksamistakin etuajassa, heti ensi vuoden alussa. Jos tällä hetkellä kokonaistalous on miinuksella 7100e, vuoden lopussa ihannetilanne on seuraava:

ASP-tili: +15 000e
Rahastot: +8700e
Puskuri: +1500e
Opintolaina: -22 500e

Ja tadaa, plussalla ollaan 2900e. Siinäpä sitä tavoitetta kerrakseen.

Kuka tuhlaa?

Uuden blogin kohdalla lienee tarpeellista hieman tuoda omia taustoja julki. Haluan kirjoittaa tätä blogia anonyymisti, mutta ehkäpä tietyt kirjoittajan ominaisuudet voidaan listata ilman huolta paljastumisesta. Minä olen kaikkea tätä:

  • reilu parikymppinen naishenkilö
  • alempi korkeakoulututkinto takataskussa
  • määräaikainen työsuhde, kokopäivätyö
  • ei lapsia
  • ei autoa
  • ei omaa asuntoa
  • elämän keskiössä liikkuminen ja hyvinvointi
  • toisinaan holtiton rahankäyttäjä
  • toisinaan erittäin pihi

... tuota, ja paljon muutakin. Mutta ehkä tärkeimpänä juttuna: olen tuikitavallinen ihminen tarkoituksenaan tehdä vuodesta 2018 säästöjen vuosi. Tämän hetkinen tilanne elämässä antaa sijaa tehdä isompiakin säästöjä, kunhan pääkoppa on mukana hommassa. Katsotaan, mitä tästä matkasta tulee, mutta toivottavasti vajaan vuoden päästä voin hymyillä ja todeta, että hienostihan se meni!

Koska blogi keskittyy lähinnä tuohon elämän talouspuoleen, niin käydäänpä läpi lähtötilannetta:
  • Tienaan 2160e kuukaudessa. Käteen jää siitä noin 1600e.
  • Asumiskustannukset ovat kuukausittain vaivaiset 150e, sillä asumme puoliskoni omistamassa asunnossa ja maksan vain osani juoksevista kuluista. Laina kuuluu Hänelle.
  • Ruokakauppaan olen budjetoinut joka kuukausi 350e, joka sisältää apteekin, ruokakaupan, pizzatilaukset ja kosmetiikan. Syön työpaikallani omia eväitä, eli työpaikkalounas ei tuo lisäkustannuksia.
  • Autoa, en siis omaani koska en omista, käytän harvakseltaan ja olen varannut sitä varten kuukausittain 30e bensarahaa.
Pakolliset kustannukset ovat siis kuukausittain 150+350+30 = 530e. Kympin matikalla voi siis laskea, että näiden kulujen jälkeen tassuun jää 1070e, jotka voin tehdä mitä ikinä haluankaan... 


Siirrytään kuukausitasolta katsomaan kokonaiskuvaa:
  • ASP-säästöjä on kertynyt vuodesta 2013 lähtien 7 900e.
  • Rahastot pitävät sisällään 7 500e edestä roposia. 
  • Opintolaina on aika hävytön, 22 500e.
Kokonaisuudessaan talous on siis tällä hetkellä miinuksella about 7 100e.

Tässä siis lähtötilanne, eli miinuksella ollaan, ei toki mitään mahdottomia. Seuraavassa postauksessa on tarkoitus käsitellä sitä, miten täältä miinukselta paukahdetaan plussalle tämän vuoden aikana.