Omat kehityskohtani

Kuten alun esittelypostauksissa on käynytkin jo ilmi, olen siis ajoittain melko holtiton rahankäyttäjä... Laskelmien perusteella holtiton lähes koko ajan.

Mitä ovat heikkouksiani?
Olen ale-haukka. Tarjous! Ale! -60%! Löytöjä! - niiden kylttien perässä minä suuntaan joko kivijalkakauppaan tai sitäkin useammin nettikauppaan. Löydän ihan mielettömiä tarjouksia ja halu muuttuu tarpeeksi ennen kuin ehtii kissaa sanomaan. Maksutavaksi Klarnan 14 päivän lasku ja ei edes kirpaise heti sillä sekunnilla, ihan kuin ilmaiseksi saisi tavaraa. Siinäpä se, long story short.

Toinen ongelma on se, että minusta tuli opiskelijan sijaan työssäkäyvä juurikin kesän alussa, joten oli kai luonnollista ajatella että nyt ostan kun on kerrankin varaa. Ja niin minä ostin, ostin, ostin, ostin... Eikä se tavara millään loppunut kaupoista silti kesken.

En siis tunnista sitä pistettä, jolloin tavaroita, vaatteita ja kenkiä on tarpeeksi. Aina löytyy joku uusi must have -juttu, jota olen aina tarvinnut. Tai siis halunnut. Vai tarvinnut? En minä edes tiedä. Kunhan vaan olen ostellut. Nautitaan hei nyt elämästä, senhän takia töissä käydään että sen kaiken voi ohjata suorinta tietä nettikaupoille. Vai ei vai?

Tässä teille määritelmä holtittomasta.

Mitä aijon näille asioille tehdä?
Tarkistin vähän aikaa sitten, että olen viimeksi ostanut Klarnalla joulukuun alussa. Eli kaksi kuukautta olen ollut kuivilla, toki sen aikaa olen lyhennellyt Klarnan osaria. Oli joku ihan älyttömän pakottava tarve saada tavaraa sillä hetkellä, kun puskuri oli kulutettu ja palkkapäiväkään ei vielä siintänyt horisontissa. Sitä hetken huumaa maksellaan nyt pois, korkojen kera.

Koska minun heikkouteni on ne kaikki alennusmyynnit ja löydöt jota ei voi ohittaa, olen yksinkertaisesti lakannut selaamasta nettikauppoja. Eipä ole juuri sen jälkeen uusia tarpeitakaan syntynyt, lähinnä tuntunut siltä että kaikkea jo on ja aika tavalla onkin.

Lisäksi teen ruokakauppaan ostoslistan ja yritän vieläpä pysyä siinä. Syön terveellistä ja laadukasta ruokaa, mutta en kikkaile luomulihalla tai härkäpapupastalla. Pähkinät, marjat, vihannekset, hedelmät, maidottomat tuotteet ja vähärasvainen liha ovat perussafkaa meillä ja siihen tuo asetettu budjetti riittää aivan mainiosti. Eli ei tarvitse pihistellä kunhan ei hifistele. Kauppalista, tuo aikuisuuden merkkipaalu, on siis ihan jees keksintö ja auttaa pysymään suunnitelmassa. Lisäksi kilohintojen tiirailu voi saada joissain kunnon ahaa- elämyksen aikaiseksi, sama tuote nimittäin saattaa maksaa eri paketissa kaksinkertaisesti.

Kirjasto. Uusi taivas. Tykkään lukea, ja havahduin kirjaston olemassaoloon ehkä pari kuukautta sitten. Ei ole sen jälkeen tullut tarvetta ostella uusia kirjoja.

En käy kaupungilla. Ei tule silloin tehtyä heräteostoksia myöskään kivijalkaliikkeissä. Helppoa.

Tykkään kosmetiikasta ja kauneusjutuista ja pidän itseni freshinä, mutta silläkin budjetilla on joku raja. Koska haluan käydä säännöllisesti kampaajalla, minulla ei ole ripsipidennyksiä ja kasvohoidotkin ovat pari kertaa vuodessa tapahtuvaa hemmottelua. Kynnet on luomut ja sääret sheivaan koti spássa. Kosmetiikka on laadukasta luonnonkosmetiikkaa, mutta sitä laatua onneksi saa kohtuullisen pienelläkin budjetilla. Noihin juttuihin saisi uppoamaan koko tuon tonnin kuussa, joten tässä kohtaa moni nainen saattaisi säästää pitkän pennin katsomalla peiliin (rahankäytön suhteen, siis). Toki itsekin voisin venyttää kampaajaväliä kolmeen kuukauteen, mutta tukkalääkäri on minulle se juttu. En tingi.

Tässähän jo jokunen liuta vinkkejä, minkä avulla olen itse lähtenyt tekemään muutosta kohti järkevämpää huomista. Jotenkin mieli on rauhoittunut kun ei jatkuvasti selaa nettikauppoja ja haikaile kaiken uuden perään. Näin on hyvä ja tätä tavaraa on todellakin ihan riittämiin.

Ai niin, bonuksena vielä yksi hyvä säästökikka! Älkää ostako autoa, ostakaa pyörä. Se on taatusti maksanut itsensä takaisin jo tässä reilussa puolessa vuodessa. Satsasin tonnin, mutta sain vastineeksi lähes ilmaiset työmatkakilometrit.