Nyt on takana kolme kuukautta tätä vuotta ja aika hieman tarkastella mitäs tässä on saatu aikaiseksi budjetoinnin ja suunnitelmallisuuden avulla.
ASP-tili: 7500e -> 9300e (+1800e)
Rahastot: +215e
Puskuri: +450e
Kolmessa kuukaudessa varallisuus on kasvanut 2465e, eli kuukautta kohden 821 euroa. Vuoden alusta nettotulot ovat olleet 4697e, eli säästöaste alkuvuodelle on 52,5%. Lisäksi Klarnan osari maksettu eikä uusia ole haalittu. Opintolainaa on edelleen jäljellä koko potti, sillä sen lyhennys alkaa virallisesti 15.12.2019 mutta epävirallisesti toivottavasti heti ensi vuoden alussa. Tänä vuonna kuitenkin keskityn pääosin säästämiseen.
Sanoisin, että alkuvuosi on ollut äärimmäisen hyvä, vaikka tammi-helmikuun jarruna toimi osamaksu ja sen vuoksi rahastoissa ei ole ihan niin paljoa kuin olin alunperin ajatellut. Onneksi kokonaisuus näyttää hyvältä ja mikä tärkeintä, ajatusmaailma on muuttunut huomattavan paljon. Maanisesta ostajasta on tulossa pienin askelin jotain minimalistin tapaista ja raha pysyy hyppysissä paremmin kuin olisin kuvitellutkaan. Aika kivuttomasti tämä muutos on lopulta tapahtunut ja fiilis on paljon rennompi kun tietää tehneensä hyviä ratkaisuja.
Toki tätä onnistumista on edesauttanut se, ettei mitään yllättäviä isoja kuluja ole osunut matkan varrelle. Pitää olla kiitollinen - samoin myös siitä että töitä ja tuloja on tiedossa satavarmana elokuun loppuun asti ja todennäköisesti siitä eteenpäinkin.
Jotenka oikeastaan kaikilla elämän osa-alueilla homma rullaa hyvin ja suunnitellusti. Huomaan kasvattaneeni huikeasti selkärankaa tähän hommaan ja havaitsen itsessäni ihan uusia piirteitä, kuten suunnitelmallisuus, pitkäjänteisyys, kärsivällisyys ja harkitsevaisuus... Ei paha alkuvuoden saldoksi!
torstai 29. maaliskuuta 2018
torstai 22. maaliskuuta 2018
Mun vai meidän rahat?
Vauras Nainen -facebookryhmässä on puitu useampaan otteeseen ikuisuuskysymystä siitä, onko parisuhteessa kummallakin osapuolella omat rahat ja tilit, meneekö kaikki palkkatulot yhdelle ja samalle tilille vai kenties jotain näiden kahden variaation väliltä. Myös esimerkiksi Raha(na)inen -blogissa sivuttiin aihepiiriä, mistä innostuinkin kirjoittamaan omia hajatelmia.
Meillä tilanne on se, että kummallakin on omat tilit, tulot ja menot. Meillä ei ole mitään yhteistä omaisuutta, sillä mies omistaa yksin talon ja auton. Luonnollisesti siis asuntovelkakin on hänen ja hänen pussistaan menee niin auton katsastukset kuin kiinteistöverotkin. Minä maksan kuukausittain 150 euroa asumiskustannuksia hänelle joka kattaa osuuteni vedestä, sähköstä ja öljystä ja autoa tankkaan sen verran kun sitä käytän - usein ajo on hyvin vähäistä ja bensaan menee 20-30 euroa kuukaudessa.
Ruokakaupassa pistetään yhteiset ostokset suurinpiirtein puoliksi, sentilleen ei sentään laskeskella. Syödään paljon myös omia ruokiamme johtuen minun ruokarajoituksista, joten jääkaapissa on niin minun, hänen kuin yhteisiäkin eväitä. Ei ole tuntunut ongelmalliselta. Joka toinen viikko mukana kuvioissa on myös hänen lapsi, jonka kulut mies luonnollisesti kustantaa yksin.
Se, mitä tileille jää yhteisten kulujen jälkeen on kummankin vapaasti käytettävää. Mies tienaa nettona melkein 1000 euroa enemmän kuukaudessa kuin minä, mutta en ajattele sen olevan syy miksi maksaisin esimerkiksi ruokaostoksista vähemmän tai asuisin täysin ilmaiseksi hänen luonaan. Koen, että palkkaerosta huolimatta maksan osani siitä mitä kulutankin, sillä ne kulut olisivat olemassa ilman häntäkin. Mikä velvollisuus miehellä olisi kustantaa minun menojani tai maksaa minun ruokiani, enhän minä ole hänen elätettävä? Kerran mies tienaa enemmän, hän on täysin oikeutettu käyttämään rahansa mihin itse haluaa. On hyvin mahdollista että tulevaisuudessa minä tienaan enemmän kuin hän ja silloin minulla on oikeus tehdä rahoillani mitä ikinä haluankaan.
Näin kahteen pekkaan tuntuu siis hyvältä se, että kummallakin on omat rahat. Jonkun mielestä se kuulostaa siltä etten ole halukas täysin sitoutumaan toiseen ihmiseen, mutta minä taas koen että ihmissuhteet ja raha pysykööt erillään. Haluan olla strong independent woman mitä tulee näihin rahajuttuihin. Tietysti paletti muuttuisi yhteisten lasten myötä mutta koska sellaista tilannetta ei ole, pystyn peilaamaan ajatuksiani vaan tästä nykyisestä hetkestä. Haluan olla rahallisesti riippumaton muista ihmisistä (paitsi työnantajasta) ja tällä tyylillä kumpainenkin saa tuhlata tai pihistellä juuri niin kuin itse kokee parhaaksi.
Mites teillä jaetaan tulot ja kulut?
Näin kahteen pekkaan tuntuu siis hyvältä se, että kummallakin on omat rahat. Jonkun mielestä se kuulostaa siltä etten ole halukas täysin sitoutumaan toiseen ihmiseen, mutta minä taas koen että ihmissuhteet ja raha pysykööt erillään. Haluan olla strong independent woman mitä tulee näihin rahajuttuihin. Tietysti paletti muuttuisi yhteisten lasten myötä mutta koska sellaista tilannetta ei ole, pystyn peilaamaan ajatuksiani vaan tästä nykyisestä hetkestä. Haluan olla rahallisesti riippumaton muista ihmisistä (paitsi työnantajasta) ja tällä tyylillä kumpainenkin saa tuhlata tai pihistellä juuri niin kuin itse kokee parhaaksi.
Mites teillä jaetaan tulot ja kulut?
sunnuntai 18. maaliskuuta 2018
Kun mopo meinaa lähteä keulimaan...
Kävin eilen shoppailemassa, kuten olin itselleni luvannut jo aikoja sitten. Shoppailusummana rapiat 100e ja tarkoituksena ostaa jotain laadukasta, mukavaa, rentoa ja siistiä vaatetta töihin. Päädyin yhteen hiukan kalliimpaan paitaan ja kun sitä makselin kassalla, meinasi päässä naksahtaa pahemman kerran. Vanha minä oli raivoissaan vain yhdestä hillitystä ja hallitusta ostotapahtumasta ja kerrassaan vaati päästä tuhlaamaan lisää - kyllähän minä ansaitsen siistejä vaatteita enemmänkin, eihän tällä yhdellä nyt pääse edes alkuun!
Kiertelin kauppoja siitä huolimatta, että olin jo lähes käyttänyt budjettini kokonaan. Sovitin paitoja, housuja, kenkiä ja mietin, kuinka kiva olisi nyt satsata uuteen huiviinkin. Eihän mulla ole mitään kivoja vaatteita kotona...
Mun pelastus eilen oli se, että vararahasto on kokonaisuudessaan Bank Norwegianin tilillä, eikä siis siirry reaaliajassa käyttötililleni. Luulen, että muutoin olisin ostanut paljon kaikkea muutakin ja maannut sen jälkeen kotona ostokrapulassa ja ahdistuneena, kun taas kerran onnistuin käyttämään puskurirahat shoppailuun (been there, done that).
Jotenkin jännä. Nämä kuukaudet ilman shoppailua eivät lopulta ole olleet mitenkään mahdottomia, mutta kun ostoksille menen, vanha peto meinaa päästä irti. On ollut maailman järkevin päätös säilöä vararahastoa jossain muualla kuin käden ulottuvilla, eilinen sen osoitti. Tämä ostomania tuntuu ajoittain joltain ihan oikealta sairaudelta. Onneksi eilen säästyttiin konkreettisilta vanhingoilta eikä budjetti ylittynyt senttiäkään.
Kiertelin kauppoja siitä huolimatta, että olin jo lähes käyttänyt budjettini kokonaan. Sovitin paitoja, housuja, kenkiä ja mietin, kuinka kiva olisi nyt satsata uuteen huiviinkin. Eihän mulla ole mitään kivoja vaatteita kotona...
Mun pelastus eilen oli se, että vararahasto on kokonaisuudessaan Bank Norwegianin tilillä, eikä siis siirry reaaliajassa käyttötililleni. Luulen, että muutoin olisin ostanut paljon kaikkea muutakin ja maannut sen jälkeen kotona ostokrapulassa ja ahdistuneena, kun taas kerran onnistuin käyttämään puskurirahat shoppailuun (been there, done that).
Jotenkin jännä. Nämä kuukaudet ilman shoppailua eivät lopulta ole olleet mitenkään mahdottomia, mutta kun ostoksille menen, vanha peto meinaa päästä irti. On ollut maailman järkevin päätös säilöä vararahastoa jossain muualla kuin käden ulottuvilla, eilinen sen osoitti. Tämä ostomania tuntuu ajoittain joltain ihan oikealta sairaudelta. Onneksi eilen säästyttiin konkreettisilta vanhingoilta eikä budjetti ylittynyt senttiäkään.
torstai 15. maaliskuuta 2018
Shoppailuylijäämä ja maaliskuun palkkapäivä
Viimeisen viikon kulut ja kuukauden lopputulema
Ruoka 3,10e; 4e
Kissanruoka 24,79e
Yhteensä 31,89e
Selityksiä: Kissa ei kyllä varsinaisesti ole minun, mutta olen heltynyt vastaamaan sen kuivaraksutarpeista. En voi sietää sitä että lemmikille ostetaan jotain markettuhuttua ja koska kröhöm, talouden toisella osapuolella on siihen taipumus, olen päättänyt ottaa ohjat omiin käsiin ja tarjota omasta kukkarostani laadukasta safkaa myös nelijalkaiselle. Nämä ruuat riittänee ehkä kolmisen kuukautta.
Kaikki muut kulut minimissä, koska olen ollut vanhempieni tarjoamassa täyshoidossa koko viikon.
Nyt tuleekin jännittävin hetki ja päästään tsekkaamaan miten meni kuukausi ja millä summalla lähden vaateostoksille:
1. viikko: 90,67e
2. viikko: 59,65e
3. viikko: 88,64e
4. viikko: 31,89e
Yhteensä: 270,85e
Näin ollen tilillä pitäisi olla (375-270,85) 104,15 euroa. Totuus on 103,64 euroa, eli aika lähelle :D Tällä summalla siis vaatekauppaan, tuntuupa kerrassaan hyvältä! Joulukuun alussa alkanut ostolakko kesti maaliskuun puoleen väliin asti, hyvä minä. Tosin tämän huvin ja hauskuuden mahdollisti kyllä pääosin tuo porukoiden luona vietetty viikko...
Ja koska tänään on kuukauden mukavin päivä niin tässäpä päivän tilitapahtumat:
Maaliskuun palkkapäivä
Palkka 1606e
Asuminen -150e
Laskutili -20e
Puskuri (BN) -110e
ASP-tili -850e
Rahastot -100e
Jää 376e kuukauden ruokiin, bensoihin ja hyvinvointiin. Tein sellaisen pienen jutun ja irtisanoin Spotifyn enkä jatkanut Storytelin tilausta, eli laskutililtä veloitetaan ainoastaan puhelinlasku. Kummasti kuitenkin noista pienistä summista koostuu äkkiä tuntuvampi potti, ihan huomaamatta. Näiden peruutusten myötä säästän 15e+17e eli 32e/kk, joka on vuodessa 384e.
Säästöt tästä palkasta (puskuri, ASP, rahastot) yhteensä 1060e, eli säästöaste 66%. Score!
Ruoka 3,10e; 4e
Kissanruoka 24,79e
Yhteensä 31,89e
Selityksiä: Kissa ei kyllä varsinaisesti ole minun, mutta olen heltynyt vastaamaan sen kuivaraksutarpeista. En voi sietää sitä että lemmikille ostetaan jotain markettuhuttua ja koska kröhöm, talouden toisella osapuolella on siihen taipumus, olen päättänyt ottaa ohjat omiin käsiin ja tarjota omasta kukkarostani laadukasta safkaa myös nelijalkaiselle. Nämä ruuat riittänee ehkä kolmisen kuukautta.
Kaikki muut kulut minimissä, koska olen ollut vanhempieni tarjoamassa täyshoidossa koko viikon.
Nyt tuleekin jännittävin hetki ja päästään tsekkaamaan miten meni kuukausi ja millä summalla lähden vaateostoksille:
1. viikko: 90,67e
2. viikko: 59,65e
3. viikko: 88,64e
4. viikko: 31,89e
Yhteensä: 270,85e
Näin ollen tilillä pitäisi olla (375-270,85) 104,15 euroa. Totuus on 103,64 euroa, eli aika lähelle :D Tällä summalla siis vaatekauppaan, tuntuupa kerrassaan hyvältä! Joulukuun alussa alkanut ostolakko kesti maaliskuun puoleen väliin asti, hyvä minä. Tosin tämän huvin ja hauskuuden mahdollisti kyllä pääosin tuo porukoiden luona vietetty viikko...
Ja koska tänään on kuukauden mukavin päivä niin tässäpä päivän tilitapahtumat:
Maaliskuun palkkapäivä
Palkka 1606e
Asuminen -150e
Laskutili -20e
Puskuri (BN) -110e
ASP-tili -850e
Rahastot -100e
Jää 376e kuukauden ruokiin, bensoihin ja hyvinvointiin. Tein sellaisen pienen jutun ja irtisanoin Spotifyn enkä jatkanut Storytelin tilausta, eli laskutililtä veloitetaan ainoastaan puhelinlasku. Kummasti kuitenkin noista pienistä summista koostuu äkkiä tuntuvampi potti, ihan huomaamatta. Näiden peruutusten myötä säästän 15e+17e eli 32e/kk, joka on vuodessa 384e.
Säästöt tästä palkasta (puskuri, ASP, rahastot) yhteensä 1060e, eli säästöaste 66%. Score!
sunnuntai 11. maaliskuuta 2018
Vertaistukea vain somessa
Onko muilla sama tilanne sen suhteen, että talousasioiden puimiseen ei saa vastakaikua oikein lainkaan ihan oikeassa elämässä? Nimittäin itselleni se on ollut suurin syy perustaa blogi ja kirjoitella tänne anonyymisti auki omia mietteitä taloudesta ja rahasta. On ollut ilo huomata, että täällä on paljon aktiivisia kirjoittajia ja se pitää vahvasti omaakin motivaatiota yllä. Peukku siis kaikille kirjoittajakollegoille!
Meillä kotona kyllä puhutaan rahasta siinä mielessä avoimesti, että tiedetään paljonko kumpikin tienaa, mihin se raha häviää ja mitä kumpainenkin voisi tehdä parantaakseen tilannetta. Siitä huolimatta en ole saanut sanotuksi omaa taloudellista tavoitetta - edes jonkinlainen riippumattomuus kokoaikatyöstä. Puolisko on jokseenkin kyyninen ihminen sen asian suhteen, ettäkö kukaan normaali voisi kuuna päivänä irrottautua oravanpyörästä tai vaurastua. Itse olen tästä asiasta eri mieltä ja siitä syystä näkemykseni kanssa sulkeutunut kuoreeni. Mitäpä siitä sitten kinaamaan, jos molemmilla on ihan erilaiset ajatukset. Haluan suojella omaa haavettani kyynisiltä kommenteilta.
Vanhemmilleni puhun kyllä avoimesti rahasta, mutta avoimuus on vain toispuolista. He tietävät minun tuloni, menoni ja tavoitteeni, mutta keskustelu on aika yksipuolista koska en saa vastapalloon mitään konkreettista. Ollaan keskusteltu toki siitä että hekin sijoittavat rahastoihin, ovat säästeliäitä ja velattomia, mutta mitään lukuja he eivät ole koskaan paljastaneet. Eivät tuloistaan, menoistaan tai säästöasteistaan. Niitä voin vain arvailla. Ehkä rahasta puhuminen ei ole niin luonnollista tuolle vanhemmalle sukupolvelle?
Minusta olisi kiva puhua raha-asioista jonkun kanssa kasvokkain, ääneen. Olisi motivoivaa miettiä puoliskon kanssa yhteistä sotasuunnitelmaa ja vaurastua askel askeleelta, yhdessä. Raha on lopulta se asia, joka ohjailee koko maailmaa. Sitä on (lähes) kaikilla, joillain paljon ja joillain vähemmän. Silti siitä puhuminen on tabu, jopa kaikkein läheisimpien ihmisten kanssa. Harmi, sillä uskon että monilla voisi olla annettavaa ja opittavaa! Itse luen ja kirjoitan mielelläni tästä aiheesta, sillä tapoja ja tyylejä tuntuu olevan yhtä monta kuin kirjoittajaakin ja saan niistä hyvää motivaatiota ja uusia ideoita omaan talousajatteluuni.
Nykymaailmassa kaikki kyllä kirjoittavat siitä mitä kannattaisi shoppailla, missä on parhaat alet, mikä on coolein matkakohde, mistä saa parhaan autolainan ja miten elämästä pitää nauttia just nyt täysillä ja unohtaa rahasta stressaaminen. Mulla ei ole tietääkseni yhtäkään kaveria joka olisi tämän ikäisenä suonut edes hetken ajatusta eläkepäivien varallisuuteen, puskurirahastoon tai sijoittamiseen. Toisaalta, mistäpä tiedän vaikka joku heistä kirjoittaisi yhtä anonyyminä blogia kuin minä.
Miten rahan säästämisestä saisi yhtä luonnollisia kahvipöytäkeskusteluja kuin rahan kuluttamisesta?
Meillä kotona kyllä puhutaan rahasta siinä mielessä avoimesti, että tiedetään paljonko kumpikin tienaa, mihin se raha häviää ja mitä kumpainenkin voisi tehdä parantaakseen tilannetta. Siitä huolimatta en ole saanut sanotuksi omaa taloudellista tavoitetta - edes jonkinlainen riippumattomuus kokoaikatyöstä. Puolisko on jokseenkin kyyninen ihminen sen asian suhteen, ettäkö kukaan normaali voisi kuuna päivänä irrottautua oravanpyörästä tai vaurastua. Itse olen tästä asiasta eri mieltä ja siitä syystä näkemykseni kanssa sulkeutunut kuoreeni. Mitäpä siitä sitten kinaamaan, jos molemmilla on ihan erilaiset ajatukset. Haluan suojella omaa haavettani kyynisiltä kommenteilta.
Vanhemmilleni puhun kyllä avoimesti rahasta, mutta avoimuus on vain toispuolista. He tietävät minun tuloni, menoni ja tavoitteeni, mutta keskustelu on aika yksipuolista koska en saa vastapalloon mitään konkreettista. Ollaan keskusteltu toki siitä että hekin sijoittavat rahastoihin, ovat säästeliäitä ja velattomia, mutta mitään lukuja he eivät ole koskaan paljastaneet. Eivät tuloistaan, menoistaan tai säästöasteistaan. Niitä voin vain arvailla. Ehkä rahasta puhuminen ei ole niin luonnollista tuolle vanhemmalle sukupolvelle?
Minusta olisi kiva puhua raha-asioista jonkun kanssa kasvokkain, ääneen. Olisi motivoivaa miettiä puoliskon kanssa yhteistä sotasuunnitelmaa ja vaurastua askel askeleelta, yhdessä. Raha on lopulta se asia, joka ohjailee koko maailmaa. Sitä on (lähes) kaikilla, joillain paljon ja joillain vähemmän. Silti siitä puhuminen on tabu, jopa kaikkein läheisimpien ihmisten kanssa. Harmi, sillä uskon että monilla voisi olla annettavaa ja opittavaa! Itse luen ja kirjoitan mielelläni tästä aiheesta, sillä tapoja ja tyylejä tuntuu olevan yhtä monta kuin kirjoittajaakin ja saan niistä hyvää motivaatiota ja uusia ideoita omaan talousajatteluuni.
Nykymaailmassa kaikki kyllä kirjoittavat siitä mitä kannattaisi shoppailla, missä on parhaat alet, mikä on coolein matkakohde, mistä saa parhaan autolainan ja miten elämästä pitää nauttia just nyt täysillä ja unohtaa rahasta stressaaminen. Mulla ei ole tietääkseni yhtäkään kaveria joka olisi tämän ikäisenä suonut edes hetken ajatusta eläkepäivien varallisuuteen, puskurirahastoon tai sijoittamiseen. Toisaalta, mistäpä tiedän vaikka joku heistä kirjoittaisi yhtä anonyyminä blogia kuin minä.
Miten rahan säästämisestä saisi yhtä luonnollisia kahvipöytäkeskusteluja kuin rahan kuluttamisesta?
torstai 8. maaliskuuta 2018
Tasan viikko palkkapäivään
Kolme viikkoa palkasta ja taas kerran tilannekatsausta kuluneen viikon (to-ke) ostoksista.
Ruoka: 9,41e; 6,38e; 7,62e; 16,23e; 14e = 53,64e
Auto: 15e
Muut: 20e
Yhteensä 88,64e
"Muut" sisältää tällä kertaa oman osuuteni työkengistä. Olen jo pitkään himoinnut hyviä ja tukevia sisäkenkiä, vaikka työ pääosin onkin istumista. Nyt sellaset minulle luvattiin hyvityksenä yhdestä ensi viikon vaivannäöstä ja 80e kengistä maksoin itse tuon parikymppiä. Ei paha ja tarpeeseen tuli!
Ruokaostoksista sen verran, että jestas kuinka usein ramppaan kaupassa tekemässä pieniä ostoksia. Eihän tossa ole taas yhtään mitään järkeä. Vaikka heräteostoksilta kyllä hyvin vältynkin, on jotenkin ihan ajanhukkaa käydä viisi kertaa viikossa ostamassa jotakin. Tähän aijon jatkossa kiinnittää huomiota ja pyrkiä siihen että 2x viikossa riittäisi, vapautuisi aikaa johonkin mieluisampaan... Tosta potista meni taas 14e lähiruokatorille, eli pitkälti seuraavan viikon ruokia.
Autoa piti taas tankata, kun pieni onnettomuus (ja huimat pakkaset!!) on estänyt työmatkapyöräilyn. Kevättä kohti, kyllä se tästä onneksi alkaa väkisinkin lauhtumaan ja kolhutkin ovat parantuneet.
Budjetti alittui tällä viikolla 5,11 euroa. No, alittui kuitenkin.. Ei tässä nyt ihan liikaa pääse vaatekaupoille tätä menoa tuhlaamaan.
Ruoka: 9,41e; 6,38e; 7,62e; 16,23e; 14e = 53,64e
Auto: 15e
Muut: 20e
Yhteensä 88,64e
"Muut" sisältää tällä kertaa oman osuuteni työkengistä. Olen jo pitkään himoinnut hyviä ja tukevia sisäkenkiä, vaikka työ pääosin onkin istumista. Nyt sellaset minulle luvattiin hyvityksenä yhdestä ensi viikon vaivannäöstä ja 80e kengistä maksoin itse tuon parikymppiä. Ei paha ja tarpeeseen tuli!
Ruokaostoksista sen verran, että jestas kuinka usein ramppaan kaupassa tekemässä pieniä ostoksia. Eihän tossa ole taas yhtään mitään järkeä. Vaikka heräteostoksilta kyllä hyvin vältynkin, on jotenkin ihan ajanhukkaa käydä viisi kertaa viikossa ostamassa jotakin. Tähän aijon jatkossa kiinnittää huomiota ja pyrkiä siihen että 2x viikossa riittäisi, vapautuisi aikaa johonkin mieluisampaan... Tosta potista meni taas 14e lähiruokatorille, eli pitkälti seuraavan viikon ruokia.
Autoa piti taas tankata, kun pieni onnettomuus (ja huimat pakkaset!!) on estänyt työmatkapyöräilyn. Kevättä kohti, kyllä se tästä onneksi alkaa väkisinkin lauhtumaan ja kolhutkin ovat parantuneet.
Budjetti alittui tällä viikolla 5,11 euroa. No, alittui kuitenkin.. Ei tässä nyt ihan liikaa pääse vaatekaupoille tätä menoa tuhlaamaan.
maanantai 5. maaliskuuta 2018
Pihistä ja panosta: 3 x pihistä
Viimeksi saitte pientä läpileikkausta niistä asioista joihin olen valmis panostamaan ja jotka ovat minulle tärkeitä juttuja. Koska mielestäni kaikki asiat eivät ole panostamisen arvoisia, listataanpa vastineeksi pihistyksen kohteet.
Pihistän sisustuksessa ja huonekaluissa. Itselleni on oikeasti aika yhdentekevää onko huonekalut Ikeasta, design-liikkeestä vai vanhempieni vanhoja. En tietenkään asu minkään rähjäisen romun keskellä, mutta pystyn hyvin elämään sen asian kanssa, ettei meidän koti ole mistään sisustuslehden kannesta. Joku pöytätaso on perintönä mammalta, ruokaryhmä on vahvasti elämää nähnyt ja iso osa huonekaluista on haalittu Ikean alennusmyynnistä. Mitään pikkuhienoa sisustuspiiperrystä emme harrasta, mitä nyt talvea on piristämässä jokunen kynttilä ja lisäksi olen hankkinut muutaman simppelin viherkasvin. Tärkeintä on minusta että kotona on siistiä: ei pölyä, likaa, astioita siellä täällä tai vaatteita ympäriinsä. Eli siisti mutta sekava sisustus on teema meillä kotona.
Pihistän elektroniikassa. Minä en ole se tyyppi joka sormet syyhyten odottaa uuden puhelinmallin julkaisua ja on valmis maksamaan siitä tonnin. Mitä enemmän tulee ikää, sen vähemmän olen valmis sitomaan rahaa mihinkään sähköllä toimiviin aparaatteihin. Puhelin on maksanut 150e (se oli kipuraja) ja tietokone on vanhemmilta lahjana saatu, viisi vuotta vanha muistaakseni. En tässäkään kategoriassa päädy ehkä siihen aivan halvimpaan ratkaisuun, mutta en todellakaan ole valmis satsaamaan pakollista enempää. Tosin nappikuulokkeet ovat poikkeus: ne ovat lähes jokapäiväisessä käytössä ja haluan että ne ovat langattomat ja kestävät. Sitten taas voisin elää vaikkapa täysin ilman telkkaria, sillä en ikinä katso sitä enkä koe sitä tärkeäksi asiaksi.
Pihistän kosmetiikassa. En todellakaan maksa ripsarista neljääkymppiä tai kasvoseerumista kahtasataa. Koska ihoni on herkkä ja ajoittain oikukas, on siihen tietty jollain tasolla panostettava, mutta kyllä se raja tulee aika äkkiä vastaan. Onneksi homma toimii nyt hyvin perustuotteilla ja luonnonkosmetiikkapainotteisesti, enkä koe kyllä mitään vetoa kalliimpiin tuotteisiin. Lisäksi meikkaan ylipäätään todella harvoin muuta kuin ripset. Kulmat on microbladingilla laitettu ja siihen olin ja olen edelleen valmis panostamaan. Menot ovat siis aika hyvin hanskassa tässä kategoriassa, mikä on ehkä heikkous monelle muulle naispuoliselle.
Tässäpä siis omat pihistyksen ja panostuksen kohteet. Koetteko sielujen sympatiaa vai onko oma asetelma ihan päin vastoin?
Pihistän sisustuksessa ja huonekaluissa. Itselleni on oikeasti aika yhdentekevää onko huonekalut Ikeasta, design-liikkeestä vai vanhempieni vanhoja. En tietenkään asu minkään rähjäisen romun keskellä, mutta pystyn hyvin elämään sen asian kanssa, ettei meidän koti ole mistään sisustuslehden kannesta. Joku pöytätaso on perintönä mammalta, ruokaryhmä on vahvasti elämää nähnyt ja iso osa huonekaluista on haalittu Ikean alennusmyynnistä. Mitään pikkuhienoa sisustuspiiperrystä emme harrasta, mitä nyt talvea on piristämässä jokunen kynttilä ja lisäksi olen hankkinut muutaman simppelin viherkasvin. Tärkeintä on minusta että kotona on siistiä: ei pölyä, likaa, astioita siellä täällä tai vaatteita ympäriinsä. Eli siisti mutta sekava sisustus on teema meillä kotona.
Pihistän elektroniikassa. Minä en ole se tyyppi joka sormet syyhyten odottaa uuden puhelinmallin julkaisua ja on valmis maksamaan siitä tonnin. Mitä enemmän tulee ikää, sen vähemmän olen valmis sitomaan rahaa mihinkään sähköllä toimiviin aparaatteihin. Puhelin on maksanut 150e (se oli kipuraja) ja tietokone on vanhemmilta lahjana saatu, viisi vuotta vanha muistaakseni. En tässäkään kategoriassa päädy ehkä siihen aivan halvimpaan ratkaisuun, mutta en todellakaan ole valmis satsaamaan pakollista enempää. Tosin nappikuulokkeet ovat poikkeus: ne ovat lähes jokapäiväisessä käytössä ja haluan että ne ovat langattomat ja kestävät. Sitten taas voisin elää vaikkapa täysin ilman telkkaria, sillä en ikinä katso sitä enkä koe sitä tärkeäksi asiaksi.
Pihistän kosmetiikassa. En todellakaan maksa ripsarista neljääkymppiä tai kasvoseerumista kahtasataa. Koska ihoni on herkkä ja ajoittain oikukas, on siihen tietty jollain tasolla panostettava, mutta kyllä se raja tulee aika äkkiä vastaan. Onneksi homma toimii nyt hyvin perustuotteilla ja luonnonkosmetiikkapainotteisesti, enkä koe kyllä mitään vetoa kalliimpiin tuotteisiin. Lisäksi meikkaan ylipäätään todella harvoin muuta kuin ripset. Kulmat on microbladingilla laitettu ja siihen olin ja olen edelleen valmis panostamaan. Menot ovat siis aika hyvin hanskassa tässä kategoriassa, mikä on ehkä heikkous monelle muulle naispuoliselle.
Tässäpä siis omat pihistyksen ja panostuksen kohteet. Koetteko sielujen sympatiaa vai onko oma asetelma ihan päin vastoin?
perjantai 2. maaliskuuta 2018
Viikon ostoksia
Pari viikkoa seuraavaan palkkaan ja pieni tilannekatsauksen paikka viime torstaista tämän viikon keskiviikkoon.
Ruokakauppa: 14,95e; 14,98e; 6,12e; 3,50e; 3,10e = 42,65e
Hyvinvointi: 17e
Yhteensä 59,65e
Ruokaan ei mennyt kummoisesti kun syötiin viime viikolla hankittuja lähiruokatorin lihoja. Olisi kyllä silti syytä minimoida noita turhia parin euron kauppareissuja, säästyisi siinäkin jokunen pelimerkki. Hyvinvointi sisältää vitamiinikaapin täydennystä, muita kuluja ei tämän kuluneen viikon aikana ollutkaan.
Näin ollen viikkobudjetti 93,75e alittui 34,1 eurolla! Tällä tahdilla voi siis varsin hyvällä omatunnolla shoppailla ennen ensi palkkaa. Vanha minä olisi jo nyt lähdössä optimistisena vaatekaupoille, mutta tällä kertaa ajattelin pistää jäitä hattuun - tässä voi kuitenkin tulla vielä jotain yllättäviä extrakuluja.
Yhteenvetona kuluneesta kahdesta viikosta:
Ruokakauppa: 54,77e; 42,65e = 97,42e
Auto: 20e
Muut: 15,90e; 17e = 32,90e
Yhteensä 150,32e
Onhan tuo minun viikkobudjetti ilman muuta löysä ja siitä on syytäkin jäädä yli. Toisaalta pidän kuitenkin siitä että laskelma sallii jotain ylimääräistäkin, kuten vaikkapa pienet vaateostokset tai leffaillan. Pieni vapaus on kuitenkin ihan jees, vaikka tätä kulutuspuolta laitetaankin ruotuun...
Ruokakauppa: 14,95e; 14,98e; 6,12e; 3,50e; 3,10e = 42,65e
Hyvinvointi: 17e
Yhteensä 59,65e
Ruokaan ei mennyt kummoisesti kun syötiin viime viikolla hankittuja lähiruokatorin lihoja. Olisi kyllä silti syytä minimoida noita turhia parin euron kauppareissuja, säästyisi siinäkin jokunen pelimerkki. Hyvinvointi sisältää vitamiinikaapin täydennystä, muita kuluja ei tämän kuluneen viikon aikana ollutkaan.
Näin ollen viikkobudjetti 93,75e alittui 34,1 eurolla! Tällä tahdilla voi siis varsin hyvällä omatunnolla shoppailla ennen ensi palkkaa. Vanha minä olisi jo nyt lähdössä optimistisena vaatekaupoille, mutta tällä kertaa ajattelin pistää jäitä hattuun - tässä voi kuitenkin tulla vielä jotain yllättäviä extrakuluja.
Yhteenvetona kuluneesta kahdesta viikosta:
Ruokakauppa: 54,77e; 42,65e = 97,42e
Auto: 20e
Muut: 15,90e; 17e = 32,90e
Yhteensä 150,32e
Onhan tuo minun viikkobudjetti ilman muuta löysä ja siitä on syytäkin jäädä yli. Toisaalta pidän kuitenkin siitä että laskelma sallii jotain ylimääräistäkin, kuten vaikkapa pienet vaateostokset tai leffaillan. Pieni vapaus on kuitenkin ihan jees, vaikka tätä kulutuspuolta laitetaankin ruotuun...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)