Elämän suuret linjat

Vaikka hiukan karsastan elämässä suurien haaveiden maalailua, on aika avata hieman sitä, mitkä ovat tuhlarin #lifegoals. Ehkä vielä joku aika takaperin ne tavoitteet olisivat liittyneet materiaan: vaatekaappi täynnä laadukkaita merkkivaatteita, uudehko auto, designhuonekaluja… Tällä hetkellä ajatusmaailma on (luojan kiitos) ajautunut vähän eri raiteille.

Olisi hienoa löytää itsensä työpaikasta, johon on aamuisin vähintäänkin ihan ok tulla. Ei työssäkäynti välttämättä ole läpi elämän mitään ikuista ilotulitusta, mutta vähintäänkin neutraali suhde aamuherätyksiin ja mielummin hommia omalta alalta. En haaveile olevani mikään iso kiho, mutta jonkinlaista vastuuta haluaisin kantaa kunhan tässä ura nyt edes kunnolla lähtee käyntiin. Palkan suhteen toivon pääseväni jossain vaiheessa käsiksi alan keskituloihin, eli 4000-4500e bruttona kuukaudessa. Tämänhetkinen palkkataso on vajaat 2200e/kk, joten matkaa on…

Opintolainan pois maksaminen asap.Tämä on toivottavasti tämmöinen lyhyen aikavälin #goals ja joidenkin näkemysten mukaan myös vähän turha hätäilyn kohde. Olen siitä huolimatta todennut, että se mielenrauha minkä saan kun pääsen eroon tästä lainasta on kaikkein tärkeintä.

Sopivan kokoisen asunnon hankinta hyvältä, mutta rauhalliselta alueelta mahdollisimman pienellä velkataakalla. Eli tarkoittanee ahkeraa ASP-tilin kerrytystä ja aikanaan kaksion-kolmion (rivari/paritalo) hankintaa palvelujen läheltä.

Sijoitusasunto. Joku näppärä yksiö keskustasta, johon saa helposti vuokralaisen hyvällä vuokratuotolla. Sanoisin, että tällä hetkellä ajatus edes yhdestä sijoitusasunnosta tuntuu tosi hyvältä ja kahdesta saati enemmästä en uskalla edes haaveilla.

Jatkuva eläkerahaston kartuttaminen, joka mahdollistaisi eläkkeellejäämisen 50-60 vuotiaana. Oma eläkeikä on varmaankin vähintään 70, ellei asialle itse jotain tee. Haluaisin päästä hyväkuntoisena pois oravanpyörästä, ja ehkä tuo alle 60v on sellainen, mistä uskaltaa ääneen puhua.

Puskuri, joka kattaa ainakin puolen vuoden pakolliset menot jokaisessa elämäntilanteessa. Tällä hetkellä se olisi rapiat 3000e, jossain kohdin varmasti ainakin tuplat enemmän. Joten sanotaanko, että ainakin 5000e?

Mistä EN haaveile?
En juurikaan omasta autosta. Kun räntää tulee vaakatasossa eikä lumiaura ole vielä aamu seitsemältä ehtinyt jalkakäytäviin asti, saattaa mielessä käydä hetkellisesti auton hankinta. Toisaalta taas toivon, ettei auto olisi ikinä pakollisten hankintojen listalla. Se tarkoittanee sitä, että asunto on lähellä työpaikkaa ja muita palveluja.

En puolen miljoonan kivilinnasta, jossa neliöitä olisi väistämättä aivan liikaa ja kulut sen mukaiset. En halua olla loppuelämääni velkavankeudessa vain siksi, että pinta näyttää hienolta. Mielummin fiksu ja kompakti asunto omiin tarpeisiin.

En tonnin merkkilaukusta enkä kahdenkymmenen parin luksuskenkäkokoelmasta. Aivan toissijaisia asioita, vaikka toki siistin ja fiksun vaikutelman haluan itsestäni antaa.

Niin ne ajatukset saattaa joskus heittää häränpyllyä ihan lyhyelläkin aikavälillä. Mutta ainakin tässä tapauksessa ehdottomasti järkevämpään suuntaan.