Heinäkuu ja No spend -haaste!

Asetin itselleni tavoitteeksi että heinäkuussa no spend- päiviä on tultava vähintään kymmenen, sillä älytön ruokakaupassa ramppaaminen saa nyt riittää. Tässä kuukauden kulutus:

1.7. no spend
2.7. no spend
3.7. ravintola 33,60e
4.7. ruokakauppa 2,94e
5.7. no spend
6.7. ruokakauppa 28,83e ja 9,68e, mäkkäri 4,60e
7.7. no spend
8.7. snägäri 6,80e
9.7. no spend
10.7. no spend
11.7. no spend
12.7. no spend
13.7. apteekki 46,39e, ruokakauppa 26,58e, pyörä 110,90e, asuminen 150e, puhelinlasku 14,90e
14.7. no spend
15.7. herkkuja 3,50e, lahja 65e
16.7. no spend
17.7. ruokakauppa 19,34e
18.7. ravintola 20,30e
19.7. no spend
20.7. ruokakauppa 23,70e
21.7. no spend
22.7. no spend
23.7. ruokakauppa 9,33e
24.7. no spend
25.7. no spend
26.7. no spend
27.7. retkiruokia 50e, ruokakauppa 18,76e
28.7. ruokakauppa 15,17e
29.7. no spend
30.7. no spend
31.7. no spend

Kuukauden kommentit:

• No spend -päiviä huimat 19 kpl! 
• Syön ulkona oikeasti ihan äärimmäisen harvoin. Heinäkuulle kuitenkin osui ravintolakäynti (3.7.) jonka tarjosin kaverille vastapalveluksena yhdestä jutusta, pari kertaa snägärillä (6.7. ja 8.7.) kovan urheilusuorituksen tasapainottajana ja vielä vuosipäiväravintolakin (18.7.). Yhteensä siis heinäkuussa ulkona syömiseen 65,30 euroa. 
• Ylimääräisenä menona pyörähuolto, apteekki ja lahja, yhteensä 222,29e.
• Tilasin retkiruokia syksyn vaellusta varten, 50e paloi niihin niin että heilahti...
• Ruokakauppaan 157,83 euroa. Summa jokseenkin pieni, koska tyhjentelin pakkasta aika ahkeraan ja näin ollen esimerkiksi lihaa ei tullut ostettua kuin ehkä kerran.
• Kuukauden kaikki menot 660,32e, jos osasin laskea.

Noin muuten voin todeta, että aika helppoa tämä lopulta oli kun otti todella tehtäväkseen olla kuluttamatta joka päivä rahaa. Ruokakauppareissuja piti hiukan enemmän suunnitella etukäteen, mutta muuten tämä haaste ei aiheuttanut päänvaivaa. Oli oikeastaan tosi kiva kun ei tarvinut joka päivä kuluttaa aikaa kassajonossa. Tästä haasteesta taitaa tulla uusi tapa!

Haluan olla paras ja se saa minut väsymään

Yksi päivä töissä havahduin siihen, että minulla on ihan valtava tarve olla työssäni virheetön. Toimin eräänlaisena esittelijänä ja organisaation seuraava porras hyväksyy tekemäni esittelyt tai pyytää tekemään korjauksia. Koska haluan olla paras ja virheetön, on minun ollut vaikea ottaa vastaan korjaustarpeet, sillä olen hiljaa mielessäni kokenut epäonnistuneeni esittelyssä jos siihen on jäänyt yhtään fiksattavaa.

Fakta on se, että työ on hyvin monimutkaista. Yhteistyötä tehdään monen muun organisaation kanssa, työ on hektistä ja vaihtelevaa ja tietojärjestelmät suhteellisen haastavia käyttää. On siis kymmeniä paikkoja tehdä virhe ennen kuin prosessi on esitelty seuraavalle portaalle ja niitä virheitä tekee ajoittain ihan jokainen.

Teen määräaikaista viransijaisuutta, josta otan kovasti paineita. Nyt meneillään on viides määräaikainen sopimus puolentoista vuoden sisällä, joten sopimusta on kyllä aina jatkettu ja yritetty vakuutella että eiköhän aina jotain hommaa löydy. Mutta mitä jos ei löydykään? Siksi pitää olla korvaamaton, virheetön ja täydellinen, jotta työnantaja ei voisi edes harkita minusta luopumista. Pitää olla niin hyvä, että on parempi kuin viraston vanhemmat virkamiehet. Jokainen esittely pitää olla viimeisen päälle tehty, jotta palautusprosentti olisi pyöreät nolla. Kaiken pitää mennä kerrasta oikein.

Virheettömyyteen pyrkiminen ei kai itsessään ole mikään huono asia, mutta käsi kädessä sen kanssa tulee kyvyttömyys käsitellä rationaalisesti palautetta jos jossain onkin sattunut fiba. Nämä korjaustarpeet ovat usein melko pieniä, tyyliin "voitko vielä tulostaa ilmoituksen tästä organisaatio X:lle", mutta joka kerta ne iskevät vyön alle. Ruoskin itseäni ja jään pohtimaan syitä mitkä johtivat mokaan, vaikkei sillä olisi mitään merkitystä. Elämä jatkuisi kun vaan neutraalisti tulostaisi ilmoituksen ja postittaisi eteenpäin eikä jäisi vatvomaan.

Koen siis melko suurta stressiä sen vuoksi, että olen itse pääni sisällä asettanut riman liian korkealle. Työkaverit jaksavat aina muistuttaa että kukaan ei voi olla täydellinen ja aina voi sattua virheitä ihan jokaiselle, eli paine täydellisyyteen ei tule ulkoapäin vaan ihan minusta itsestäni. Asia on alkanut vaivaamaan minua, sillä tämä ajatusmalli uuvuttaa minua. Olen yrittänyt löysätä vyötä ja olla vatvomatta jokaista korjausehdotusta ja palautunutta esittelyä, mutta haastavaa on. Mitään salamaratkaisua tähän tilanteeseen ei varmaankaan ole, mutta tuntuu ettei ole edes niitä oikeita työkaluja lähteä muuttamaan ajatusmaailmaa terveempään ja rakentavampaan suuntaan.

Painiiko kukaan samanlaisten ongelmien parissa? Miten asetetaan rima realistiselle tasolle ja kuinka voi oppia ottamaan vastaan korjaavaa palautetta? 

Adlibriksen toivelista: 17x kiinnostava kirja

Koska olen nykyään tykästynyt lukemiseen niin valtavasti, haluan jakaa Adlibriksen toivelistani täälläkin, vaikka tämä teksti nyt vain korkeintaan sivuaa hiukan blogin aihepiiriä. Oma kiinnostukseni kohdistuu talouskirjoihin, itsensä kehittämiseen ja rikos/rangaistus/oikeus -akselille. Jos on jotain vinkkejä tahi kommentteja, antaa palaa!

1. Timothy Ferriss: 4 tunnin työviikko
2. Erik Larssen: Paras & Helvetinviikko & Vahva
3. Fumiko Chiba: Kakeibo
4. Åsne Seierstad: The Story of Anders Breivik and the Massacre in Norway
5. Janne Kivivuori ym: Kriminologia
6. Ilkka Karisto ym: Vankina Venäjällä
7. Jordan B. Peterson: 12 elämänohjetta
8. Jen Sincero: You Are A Badass & You Are A Badass At Making Money
9. Yuval Noah Harari: Sapiens & Homo Deus & 21 oppintuntia maailman tilasta
10. Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan
11. Sarah Knight: Viis veisaamisen elämänmullistava taika
12. Unna Lehtipuu: Timanttipesula

Nämä eivät siis ole missään paremmuusjärjestyksessä. Vaikka olen pyrkinyt käyttämään myös kirjaston palveluita, ostan silloin tällöin kirjoja omaksikin - etenkin sellaisia joita kuvittelen lukevani useammin kuin kerran. Voi kyllä olla että opintojen alkaessa jää hupilukeminen sivuosaan, mutta just nyt en tiedä kyllä mitään parempaa kuin vapaapäivänä omalla terdellä auringossa istuskelu ja lukeminen!

Luetteko te paljon? Vinkatkaa ihmeessä jotain hyviä kirjoja!

Hölmöilyä Nordnetissa

Huomaan olevani jokseenkin keltanokka tämän rahastosijoittamisen kanssa.

Alkuvuodesta kun aloitin rahastosäästämisen ja avasin Nordnetiin tilin, ajattelin että ainakaan Superrahastoihin en säästä koska ne ovat jotenkin liian hypetettyjä. Halusin poiketa massasta. Aloitin siis kuukausisäästämisen kahteen muuhun rahastoon, joissa toisessa juoksevat kulut 1,81% ja toisessa 1,60%. Tässä kesän mittaan aloin ihan tosissani kelailemaan että ehkäpä minun olisi todellakin syytä myös siirtyä niihin hypetettyihin Superrahastoihin noiden kulujen vuoksi. 

Ja niin päätyi Tuhlari myymään toisen, plussalla olevan rahaston ja ostamaan sillä rahalla Superrahasto Suomea ja Ruotsia. Kun tuo toinenkin rahaston pahanen nousee plussalle niin sekin menee lihoiksi ja tilalle tulee edellämainittuja. 

Ja samalla olo on vähän daiju, koska oma strategiani on ostaa ja pitää, ainakin seuraavat 30 vuotta. Ei ostaa ja myydä vuoden sisällä. Tosin ehkä kuitenkin hyvä herätä tilanteeseen nyt eikä viiden vuoden päästä kun nuo juoksevat kulut ovat syöneet tuottoa paljon kauemmin.

Mitä mieltä muuten olette - tällä hetkellä rahastoihin menee 100e/kk ja summa on hajautettu Seligsonin kahteen rahastoon ja Nordnetissa kahteen. Eli yhteensä siis neljään rahastoon 25e/kk. Onko hajautusta liikaa vai sopivasti? Pistäisittekö itse yhteen, kahteen, kolmeen vai neljään rahastoon tuon summan? Olen vähän kahden vaiheilla että pitäisikö hajautusta hiukan vähentää ja pistää vain kahteen tai kolmeen rahastoon noiden neljän sijasta.

Heinäkuun palkka ja operaatio päätökseen

Heinäkuun palkka napsahtaa perjantaina tilille ja sitä on tulossa taas perinteiset 1665,08 euroa. Budjetti näyttää tältä:

Heinäkuu
Palkka	+1665
Asuminen	-150
Ruoka+auto	-375
Lomaraha	-20
ASP-tili	-800
Rahastot	-100
Laskut	-20
Lahja	-70
Pyörähuolto	-130
Jää	0
Säästämisaste	54.05%

Huomiot

• ASP lihoaa taas kivasti
• rahastoihin perinteinen satanen
• lahja ja pyörähuolto imevät budjetista 200e
• ylijäämäinen 20e siirtyy lomarahatilille, johon yritän tankata nyt kaikki ylimääräiset eurot
• puskuriin ei mene tässä kuussa pennin pyörylää, ääk!
• säästöaste yli 50% huolimatta lahjasta ja pyörähuollosta

Ruokaraha on tällä kertaa budjetoitu viikotasolla viidelle viikolle, sillä palkka ei tosiaan tule tasan neljän viikon välein vaan aina 15. päivä. Näin ollen viikkobudjetti ruokaan, bensaan ja muihin kuluihin on 75e.

Ja mitä tulee yhdeksän päivän operaatioon? 
No, rahaa on tilillä 3,43e. Tarvetta kaupassakäynnille ei enää ole ennen perjantaita, joten uskallan iloita etukäteen että helpostihan se lopulta meni. Täysi pakkanen ja kuivakaappi tietty oli ihan avainasemassa. Jonkun mielestä tämä ei ollut haaste alkuunkaan, mutta itse olen positiivisesti yllättynyt. Henkisesti tuntui jokseenkin pahalta huomata yhdeksän päivää ennen palkkaa että tilillä on vain jokunen kymppi. Nyt pystyin osoittamaan itselleni että oli varsin turha panikoida.