sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Vertaistukea vain somessa

Onko muilla sama tilanne sen suhteen, että talousasioiden puimiseen ei saa vastakaikua oikein lainkaan ihan oikeassa elämässä? Nimittäin itselleni se on ollut suurin syy perustaa blogi ja kirjoitella tänne anonyymisti auki omia mietteitä taloudesta ja rahasta. On ollut ilo huomata, että täällä on paljon aktiivisia kirjoittajia ja se pitää vahvasti omaakin motivaatiota yllä. Peukku siis kaikille kirjoittajakollegoille!

Meillä kotona kyllä puhutaan rahasta siinä mielessä avoimesti, että tiedetään paljonko kumpikin tienaa, mihin se raha häviää ja mitä kumpainenkin voisi tehdä parantaakseen tilannetta. Siitä huolimatta en ole saanut sanotuksi omaa taloudellista tavoitetta - edes jonkinlainen riippumattomuus kokoaikatyöstä. Puolisko on jokseenkin kyyninen ihminen sen asian suhteen, ettäkö kukaan normaali voisi kuuna päivänä irrottautua oravanpyörästä tai vaurastua. Itse olen tästä asiasta eri mieltä ja siitä syystä näkemykseni kanssa sulkeutunut kuoreeni. Mitäpä siitä sitten kinaamaan, jos molemmilla on ihan erilaiset ajatukset. Haluan suojella omaa haavettani kyynisiltä kommenteilta.

Vanhemmilleni puhun kyllä avoimesti rahasta, mutta avoimuus on vain toispuolista. He tietävät minun tuloni, menoni ja tavoitteeni, mutta keskustelu on aika yksipuolista koska en saa vastapalloon mitään konkreettista. Ollaan keskusteltu toki siitä että hekin sijoittavat rahastoihin, ovat säästeliäitä ja velattomia, mutta mitään lukuja he eivät ole koskaan paljastaneet. Eivät tuloistaan, menoistaan tai säästöasteistaan. Niitä voin vain arvailla. Ehkä rahasta puhuminen ei ole niin luonnollista tuolle vanhemmalle sukupolvelle?

Minusta olisi kiva puhua raha-asioista jonkun kanssa kasvokkain, ääneen. Olisi motivoivaa miettiä puoliskon kanssa yhteistä sotasuunnitelmaa ja vaurastua askel askeleelta, yhdessä. Raha on lopulta se asia, joka ohjailee koko maailmaa. Sitä on (lähes) kaikilla, joillain paljon ja joillain vähemmän. Silti siitä puhuminen on tabu, jopa kaikkein läheisimpien ihmisten kanssa. Harmi, sillä uskon että monilla voisi olla annettavaa ja opittavaa! Itse luen ja kirjoitan mielelläni tästä aiheesta, sillä tapoja ja tyylejä tuntuu olevan yhtä monta kuin kirjoittajaakin ja saan niistä hyvää motivaatiota ja uusia ideoita omaan talousajatteluuni.

Nykymaailmassa kaikki kyllä kirjoittavat siitä mitä kannattaisi shoppailla, missä on parhaat alet, mikä on coolein matkakohde, mistä saa parhaan autolainan ja miten elämästä pitää nauttia just nyt täysillä ja unohtaa rahasta stressaaminen. Mulla ei ole tietääkseni yhtäkään kaveria joka olisi tämän ikäisenä suonut edes hetken ajatusta eläkepäivien varallisuuteen, puskurirahastoon tai sijoittamiseen. Toisaalta, mistäpä tiedän vaikka joku heistä kirjoittaisi yhtä anonyyminä blogia kuin minä.

Miten rahan säästämisestä saisi yhtä luonnollisia kahvipöytäkeskusteluja kuin rahan kuluttamisesta?

13 kommenttia:

  1. Mää en jotenkin edes halua puhua raha-asioista (häpeä), äiti on ihana ja se ymmärtää ja sen sanat auttaa monesti paljon. Puoliso tietää tilanteen mutta ei liiemmin puhuta. Tsemppaa se muassa omalla tavallaan ja lähtee kaikkiin mun kotkotuksiin kuten ulkonasyömisrajoituksiin ja muihin säästöhommiin aina mukaan.

    Töissä ahdistaa kun ihmiset puhuu rahasta tai palkasta tai kyselee meinaanko ostaa sitä tätä tai tuota. Mutta joo, en tiedä enkä ole muutoin kuullut puhuttavan esim säästämisestä tai budjeteista tai muuta semmosta. Raha-asiat lienee jonkinlainen tabu ja itse kyllä edesautan sitä aika hyvin koska vaikenen ku muuri tästä mun ulosotosta niinku noin yleisesti. Jotenkin helpottavaa että nettiin voi anonyymisti kirjoitella ja lueskella muiden blogeja myös. :) Kiitos siis sillekin kirjoittamisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kaikki kuluttaminen ja ostaminen on kyllä puheenaiheena aivan normaali työkavereidenkin kesken, mutta syvä hiljaisuus varmaan laskeutuisi jos itse kysyisin omassa työporukassani että hei, mihinkäs rahastoihin te sijoitatte ja kuinka paljon :D Säästämisestä puhuminen on siis jotenkin erityisen arka aihe, koska kuluttamisesta kyllä jaksetaan jauhaa vaikka maailman tappiin asti.

      Hyvä, että täällä voi kuitenkin kirjoitella anonyymisti, ymmärrän että kaikki eivät halua kahvipöydässä omista raha-asioistaan puhua.

      Poista
  2. Meillä tulee puolison kanssa puhuttua rahasta ja tulevaisuuden säästämisestä. Taloutemme pyörii yhteisillä varoilla, mutta kaikki muu raha on molempien omaa, ei siis yhteisiä rahoja muuten. Kulutuksesta ja säästämisestä olemme yhtenäisillä linjoilla.

    Vähän tulee läheisimpien ystävien kanssa puhuttua rahasta yleensäkin. Lähinnä asuntolainoista, miten pärjää vanhempainvapaalla ja vähän myös mahdollisista sijoituksista.

    Tavallaan toivoisin enemmän keskustelua asiasta. Toisaalta kaveripiirissäni on hyvin erilaisia kulutustapoja, toinen arvostaa uutta kallista asuntoa ja toinen taas haluaa säästää paljon jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kaveripiiri tuntuu kokonaisuudessaan arvostavan enemmän sitä hienoa autoa kuin vaikka taloudellista riippumattomuutta ja sen takia minkäänlaista keskustelua on vaikea saada aikaiseksi. En toisaalta halua tuputtaakaan omaa ajatusmalliani muille, koska jokainen tehkööt elämässään omia valintoja.

      Onneksi tämä kirjoittaminen ja muiden blogien lukeminen on erinomaista vertaistukea ja antaa lisämotivaatiota!

      Poista
  3. Mä taas oon sitä "vanhempaa sukupolvea", viiskymppinen jo. Mulle tää blogin pito on "uus" juttu, mut eipä mullakaa oo livenä ketää kenen kaa puhua rahasta. Tää toimii kyllä hyvänä tsempparina ainakin vielä, tulee tarkemmin mietittyä mihin ne rahansa oikee laittaa. Mullekin on kyl jotenkin helpompi anonyyminä kirjoitella. Ja uskon että sit ku sä oot mun ikäinen niin sun tilanne tulee olee loistava rahallisesti jo kun noin nuorena oot jo aloittanu säästöpuuhat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta että tänne kun kirjottaa jotain tavoitteita niin niissä pysyminen on paljon helpompaa kun on jollain tapaa tilivelvollinen kuitenkin. :D

      Poista
  4. Joo, yritäppä työkavereiden kanssa keskustella säästämisestä ja sijoittamisesta niin heti keskustelu kääntyy valitukseen siitä kuinka näin pienellä palkalla ei ole varaa. Samoilla henkilöillä on kuitenkin varaa huollattaa kuukausittain ripsienpidennyksiä, ostaa sisustustavaraa ja uusia merkkivaatteita säännöllisesti. Rikastumisesta haaveillaan lähinnä lottovoiton muodossa. Okei, ymmärrän sinänsä, koska kuuluin samaan ihmisryhmään vielä vuosi sitten.

    Jonkin verran oon yrittänyt kavereita käännyttää mm. suosittelemalla Facebookin sijoitus- ja vaurastumisryhmiä ja näyttämällä esimerkkejä siitä miten korkoa korolle-efekti toimii vaikka vain 50 euron kk-säästöllä. Ainakin muutamien oon jo huomannut liittyneen noihin ryhmiin. Voisin kuvitella lähimpien kavereiden innostuvan enemmän sitten kun itse pääsen sijoitus-vaiheeseen ja pystyn näyttämään esimerkkiä, kuinka pienelläkin palkalla voi sijoittaa. Miehen kanssa puhutaan kyllä raha-asioista (vaikka se ei mun veloista tiedäkään), hän ei kuitenkaan ole kiinnostunut taloudellisesta riippumattomuudesta kuten kuin minä, vaikka sijoittaakin osakkeisiin.

    Mä yllätyin kovasti kun tajusin näitä aktiivisia suomalaisia talousblogeja olevan näin paljon! Sun blogi oli itseasiassa ensimmäinen kiinnostava joka tuli vastaan (en kyllä muista missä) ja sitä kautta oon löytänyt vaikka kuinka monia muita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on niiiiin samoja kokemuksia tosta ekasta kappaleesta! Moni ei ehkä oikeasti käsitä sitä että priorisoimalla hiukan omia menojaan myös niillä tavallisilla/pienillä tuloilla on mahdollista vaurastua. Se säästäminen vaan on just sillä hetkellä jostain toisesta pois ja itsekin luovuin ripsipidennyksistä vuodenvaihteessa koska totesin, että sijoitan mielummin ne roposet rahastoihin. Moni asia on lopulta ihan itsestä kiinni ja samaa ajatusta yritän tässä itsellenikin tankata aina kun usko meinaa loppua :D

      Ja jep, on ollut tosi kiva huomata miten aktiivisesti ihmiset kirjoittavat talousjutuista!

      Poista
    2. Olen samaa mieltä tuosta *mulla ei ole rahaa mutta silti on tekoripset, tekotissit, tai älyttömän kalliit harrastukset*
      Ja kaikki sanoo että on pieni palkka. Eikä puhu siitä että on isot menot.

      Poista
  5. En ole vielä kovin paljon seurannut blogiasi. Oma toimintamallini on "vaihtaa osa palkasta pörssiosakkeiksi tilipäivänä", näin olen toiminut melkein 8v ajan.

    Osakesäästämisestä/sijoittamisesta saa monesti hullun kuvan, kun seurailee keskustelupalstoja, mutta nämä kirjoitukset peilaavat siihen, että vain n. 2-3% suomalaisista on oikeasti osakesijoittajia.

    Tästä mun toiminnasta on toki seurannut paljon kateutta töissä ja muutenkin. Ostan sen minkä tarvitsen, en sitä, mitä en tarvitse. Aikanaan, kun aloitin säästämisen, ostin asunnon 23 vuotiaana. Tarkoitus oli maksaa asunto nopeasti pois, kunnes kiinnostuin osakkeista. Niinpä sijoitin asunnon lyhentämiseen tarkoitetut rahat osakkeisiin "osta-ja-pidä" tyylillä. Lyhennän asuntolainaa tarpeellisen määrän, en tee ylimääräisiä lyhennyksiä.

    Tämä kaikki on nyt 11v säästämisen alkamisesta (josta 8v sijoittamista) poikinut melkein 100 000eur tuoton osakkeilla. Olen 34v varastomies, se on aika hyvin saavutettu, kuitenkin niin, etten ole aktiivisesti seurannut markkinoita, enkä varsinaisesti ole myynyt mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit :) Oiva esimerkki siitä että ihan tavallinen ihminen voi vaurastua tekemällä tiettyjä valintoja elämässään!

      Poista
  6. Itsellä suurin tavoite on saavuttaa taloudellinen riippumattomuus. Se, että saan talolainan maksettua ja saan ainakin sen puolesta vapauden tehdä lyhyempää työpäivää.
    Pohdiskelin juuri blogissakin tätä markkinatalouden oravanpyörää, joka vie monet mennessään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, käyn tsekkaamassa sun blogin :) Taloudellinen riippumattomuus on ajatuksena kyllä todella motivoiva, toivottavasti se omalla kohdallani toteutuu aikanaan ainakin osittain.

      Poista