torstai 22. maaliskuuta 2018

Mun vai meidän rahat?

Vauras Nainen -facebookryhmässä on puitu useampaan otteeseen ikuisuuskysymystä siitä, onko parisuhteessa kummallakin osapuolella omat rahat ja tilit, meneekö kaikki palkkatulot yhdelle ja samalle tilille vai kenties jotain näiden kahden variaation väliltä. Myös esimerkiksi Raha(na)inen -blogissa sivuttiin aihepiiriä, mistä innostuinkin kirjoittamaan omia hajatelmia.

Meillä tilanne on se, että kummallakin on omat tilit, tulot ja menot. Meillä ei ole mitään yhteistä omaisuutta, sillä mies omistaa yksin talon ja auton. Luonnollisesti siis asuntovelkakin on hänen ja hänen pussistaan menee niin auton katsastukset kuin kiinteistöverotkin. Minä maksan kuukausittain 150 euroa asumiskustannuksia hänelle joka kattaa osuuteni vedestä, sähköstä ja öljystä ja autoa tankkaan sen verran kun sitä käytän - usein ajo on hyvin vähäistä ja bensaan menee 20-30 euroa kuukaudessa. 

Ruokakaupassa pistetään yhteiset ostokset suurinpiirtein puoliksi, sentilleen ei sentään laskeskella. Syödään paljon myös omia ruokiamme johtuen minun ruokarajoituksista, joten jääkaapissa on niin minun, hänen kuin yhteisiäkin eväitä. Ei ole tuntunut ongelmalliselta. Joka toinen viikko mukana kuvioissa on myös hänen lapsi, jonka kulut mies luonnollisesti kustantaa yksin.

Se, mitä tileille jää yhteisten kulujen jälkeen on kummankin vapaasti käytettävää. Mies tienaa nettona melkein 1000 euroa enemmän kuukaudessa kuin minä, mutta en ajattele sen olevan syy miksi maksaisin esimerkiksi ruokaostoksista vähemmän tai asuisin täysin ilmaiseksi hänen luonaan. Koen, että palkkaerosta huolimatta maksan osani siitä mitä kulutankin, sillä ne kulut olisivat olemassa ilman häntäkin. Mikä velvollisuus miehellä olisi kustantaa minun menojani tai maksaa minun ruokiani, enhän minä ole hänen elätettävä? Kerran mies tienaa enemmän, hän on täysin oikeutettu käyttämään rahansa mihin itse haluaa. On hyvin mahdollista että tulevaisuudessa minä tienaan enemmän kuin hän ja silloin minulla on oikeus tehdä rahoillani mitä ikinä haluankaan.

Näin kahteen pekkaan tuntuu siis hyvältä se, että kummallakin on omat rahat. Jonkun mielestä se kuulostaa siltä etten ole halukas täysin sitoutumaan toiseen ihmiseen, mutta minä taas koen että ihmissuhteet ja raha pysykööt erillään. Haluan olla strong independent woman mitä tulee näihin rahajuttuihin. Tietysti paletti muuttuisi yhteisten lasten myötä mutta koska sellaista tilannetta ei ole, pystyn peilaamaan ajatuksiani vaan tästä nykyisestä hetkestä. Haluan olla rahallisesti riippumaton muista ihmisistä (paitsi työnantajasta) ja tällä tyylillä kumpainenkin saa tuhlata tai pihistellä juuri niin kuin itse kokee parhaaksi.

Mites teillä jaetaan tulot ja kulut? 

20 kommenttia:

  1. Meillä sama homma; Minulla ja rakkaallani on omat tilit, tulot ja menot. Kihloissa ollaan oltu ja yhdessä ollaan asuttu yli 13 vuotta, mutta rahat pidetään erillään.

    Asunto omistetaan puoliksi, mutta sitä ostaessa emme ottaneet yhteistä asuntolainaa, vaan blogissani kertomani oma lainani oli tosiaan vain minun asuntolainani. Maksettiin asunto puoliksi ja omistetaan se puoliksi, selkeää. Niinkuin monet pienemmätkin yhteiset hankinnat, kuten huonekalut. Omat juttunsa taas kumpikin maksaa itse.

    Molemmat olemme pienituloisia ja pienimenoisia, ja tämä rahojen erillisyys sopii meille. Lapsia emme halua, joten en näe mitään syytä, miksi muuttaisimme rahojamme yhteisiksi. Jos joku hyvä syy joskus tulee, saatamme toki muuttaakin systeemiämme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, lapset ehkä on sellainen isompi syy miettiä hiukan tarkemmin miten tulot ja menot jaetaan, etenkin siinä kohtaa kun toinen on muksun kanssa kotona ja vain toinen tienaa. Mutta meillä kans tässä tilanteessa kaikki selkeää näin että kummallakin omat tulot ja menot :)

      Poista
  2. Täällähän jo olikin postaus aiheesta! Kiva!

    Mielenkiintoista lukea ajatuksiasi ja tunnistan ne omista suhteistani aiemmin. Se toimi aivan hyvin siinä vaiheessa, kun ei tosiaan ollut lapsia. Tosin parisuhdekin oli erilainen ja erilaisen ihmisen kanssa eikä rahaa juuri opiskelijana ollut.

    Minä mietin tätä arvokysymyksenä, että jos toisella olisi huomattavasti enemmän rahaa, niin olisko se ok vaikka matkustella?

    Miltä se oikeasti tuntuisi, jos puoliso lähtisi vaikka kerran vuoteen kolmen viikon golfreissuun thaikkuihin kavereiden kanssa. Ja sukeltamaan sitten pariksi viikoksi jonnekin trooppisiin vesiin.

    Itse odottaisi kotona puuhastellen arkijuttuja ja töissä käyden. Seuraisi kuvia facesta ja instasta ja kuuntelisi sitten parhaat jutut puolison palattua.

    Mietin vaan, että itse en siis hyväksyisi - etenkään jos itsekin haluaisin vaikka aloittaa golf-harrastuksen, muttei olisi rahaa tai aikaa. Tai jos itsekin olisin niin mielelläni mukana jossain malediiveillä, muttei vaan ole rahaa..

    Noh, tämä oli tällänen spekulointi.
    Mut huomasin tätä postausta lukiessa, että itselleni tämä on arvokysymys ja arvostuskysymys. Olen itse valmis jakamaan kaiken minulle arvokkaan läheisteni kanssa (aika, osaaminen, henkinen tuki, myötätunto, raha jne) enkä odota heiltä yhtään sen vähempää :D

    En tiedä osasinko avata ajatuksiani, mut taidan tästä vielä joku kerta kirjoittaa itsekin enemmän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis joo, tilannehan olisi varmasti eri jos toisella olisi tarvetta upgreidata meidän elämä jollekin sellaiselle tasolle, mihin mulla ei olisi mahiksia näiden nykyisten tulojen kanssa. Silloin asiaa pitäisi toki miettiä tarkemmin ja uudestaan, eli nämä nykyiset ajatukset pätee toki vain tähän nykyiseen tilanteeseen.

      Varmasti jos itsekin haluaisin elää sellaista high lifeä johon toisella ei olisi mahdollisuuksia, osallistuisin todennäköisesti taloudellisesti enemmän kaikkeen ja mahdollistaisin esimerkiksi vaikka sen matkustelun omasta pussistani.

      Eli ei nämä ajatukset nyt niin kiveen kirjoitettuja ole, mutta sopii tähän meidän tämän hetkiseen tilanteeseen. :) Ymmärrän myös vastakkaisen kannan ja omat vanhempanikin ovat sitä sorttia että kaikki tulot ja menot ovat yhteisiä. Se ei vaan tunnu omalta jutultani.

      Poista
    2. Minäkin puhuin vaan omasta tilanteestani ja ymmärrän hyvin teidän tilanteen :)
      Meilläkin on aivan mahdollista, että jossain vaiheessa rahat pistetään erilleen ainakin joltain osin.

      Tilanteen mukaan mennään :)

      Poista
  3. Samantyyppinen tilanne täälläkin, paitsi että molemmilla on omat autot joiden kulut maksetaan itse. Tankkaukset käytön mukaan. maksan oman osani vastikkeesta ja muista asumiskuluista mutta asuntolaina on miehen nimissä ja hoidossa. Olen kyllä ostanut asuntoon mm. kiukaan eli osallistun luonnollisesti myös asunnon ylläpitokuluihin.
    Molemmilla myös omat harrastuksensa - minulla kallis hevosharrastus jonka kuluihin en tietenkään odota miehen osallistuvan.. ja mies taas päivittää tekniikkavempaimia uudempiin tai laittaa autoaan. :) ollaan molemmat aika lailla samantyyppisiä rahankäyttäjiä - perinteisesti huonoja säästämään mutta ryhtiliikettä tekemässä.

    PenniRoposen kommentissa myös hyvää mietintää, kyllä varmaan jos itse olisin tuo huomattavasti enemmän tienaava osapuoli, piffaisin myös puolisolle vastaavat elämykset ja odottaisin toki häneltä samaa käytöstä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tilanne olisi varmasti toinen jos jompi kumpi tienaisi ihan huomattavasti enemmän kuin toinen ja haluaisi elää jotenkin leveämmin. Sellaista hetkeä ei vaan ole ainakaan ihan heti näkyvissä :D

      Poista
  4. Meillä on omat rahat. Mutta myös yhteinen taloustili, josta maksetaan kaikki yhteiset menot asumisesta ruokaan ja yhteisiin ravintolareissuihin yms. Molemmat siirtää tälle tilille yhtä paljon rahaa, vaikka tulot eri.

    Meillä mies tienaa tällä hetkellä noin 800€ enemmän käteen kuussa kuin minä. Mutta koska omakin palkkani on sellainen, että siitä jää säästöönihan hyvin rahaa en koe, että miehen pitäisi maksaa minun menojani.
    Asiaan toki tehdään pieni muutos jos joskus tulee perheenlisäystä ja jompi kumpi jää kotiin. Muuten elintasomme menee tällä hetkellä minun tulojeni mukaan, eli vähemmän tienaavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä molemmilla on jotenkin niin samankaltainen ajatus sopivasta elintasosta, että senkään takia tuo tuloero ei haittaa kumpaakaan. Mies ei joudu köyhäilemään mun vuoksi ja mun ei tarvi yrittää elää yli varojeni. Aika pihejä ollaan kumpikin :D

      Perheenlisäyksen kohdalla tosiaan homma vähän muuttuisi, mutta se ei ole ajankohtainen asia.

      Poista
  5. Meillä myös omat rahat. Musta olisi jotenkin tosi rajoittavaa jos kaikki rahat olisi yhteisiä ja joutuisin tekemään hankinnat yhteiseltä tililtä. Aina pitäisi miettiä voinko nyt tuhlata siitä yhteisestä potista vaikka vähän kalliimpaan kosteusvoiteeseen. Pidän vanhemman väestön juttuna sitä, että kaikki rahat on yhteisiä ja vielä yhteisellä tilillä. Ainakaan omasta ystäväpiiristä en tiedä ketään pariskuntaa, joilla olisi täysin yhteiset rahat.

    Tottakai lapsiperheissä varmasti helpottaa jos osa rahoista olisi yhteisiä, mutta suoraan sanottuna itse en silloinkaan haluaisi kaikkien rahojen olevan yhteisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta että aikaisemmin yhteiset rahat ovat olleet varmasti huomattavasti yleisempi juttu kun nykyään. Muakin jotenkin ahdistaisi jos kaikki tulot menis samalle tilille, koska kokisin siinä kohtaa et olisin jotenkin velvollinen kysymään jokaisen ostoksen kohdalla toisen mielipidettä asiaan. Nyt on täysi vapaus itse päättää mihin rahansa laittaa, mikä ehkä meillä lopulta vähentääkin sitä rahasta stressaamista?

      Poista
  6. Sama juttu, omat rahat meilläkin. Kotitaloustili kyllä löytyy, mistä maksetaan mm. asumiseen liittyviä menoja. Näin on ollut aina, jo silloin kun minä päätoimisesti opiskelin ja mies oli jo työelämässä, jolloin tuloero oli huomattavasti isompi. (Minä edelleen valitettavasti olen se vähemmän tienaava osapuoli. Tosin olen myös pihimpi, joten se viivan alle jäävä osuus on minulla isompi, hehe)

    Toki, esim. työttömyyden tms. kohdatessa, tukisimme toisiamme taloudellisesti. Nytkään ei varmasti kaikki mene sentilleen, eikä eurolleen tasan, mutta ei tarvitsekaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen opiskellut niin että mies on ollut työelämässä ja silloinkin maksoin about puolet kaikesta mitä kulutinkin. Jotenkin se vaan tuntui luonnolliselta ja tuntuu edelleen.

      Eri juttu tosiaan jos tulisi joku yllättävä kriisi tai väliaikainen tilanne. Ilman muuta silloin tuettaisiin toisiamme.

      Poista
  7. Omat rahat meilläkin. Kaikki puoliksi ja omat jutut on sitten omia. Selkeää ja helppoa. :) Tosin hieman nyt ollaan mietitty josko alettais säästämään yhteiselle tilille 50e per pää/kk. Vois käydä reissussa tai ostaa jtn yhteistä kotiin jne niillä rahoilla sitten. Mutta katsotaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin aina välillä oon ehdotellut tota yhteistä matkatiliä, mutta ollaan lopulta kumpikin tultu siihen tulokseen että säästetään nekin omille tileillemme. Helpompi avata itselle tili kuin yhteinen tili, summa voidaan toki sopia yhdessä et kuinka paljon laitetaan sivuun :D

      Poista
  8. Kannatan myös omia rahoja, tekee monet asiat yksinkertaisemmaksi. Tuli vaan mieleen, että vaikka maksat oman osuutesi asumiskuluista, niin silti asut periaatteessa ilmaiseksi asunnossa, josta puolisosi maksaa asuntolainaa. Sama juttu auton kanssa, jos maksat vain bensat, etkä osallistu auton hankkimis- tai ylläpitokustannuksiin.
    Samoin hieman vierastan sellaista ajatusta, että jos puolisolla on lapsi, niin hänen kulunsa olisi jotenkin vain biologisen vanhemman harteilla. Olen sitä mieltä, että parisuhde on "koko paketti", eikä siitä voi noukkia vain parhaita puolia, vaan kyllä se ihminen pitää huolia kokonaisuutena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä taasen olis hassua jos maksaisin asunnosta enemmän kuin juoksevat kulut osaltani, sillä silloin olisi järkevämpää ottaa laina ja omistaa osa tästä. Nyt kuitenkin omaisuus on kokonaisuudessaan miehen, enkä minä hyödy pennin latia jos hän joskus tämän myy. Seuraava asunto varmaan ostetaan puoliksi, mutta tämän mies on hankkinut jo ennen minun tuloa kuvioihin. Auto taas on hänellä kovassa käytössä harrastusten ja töiden vuoksi, joten käyttösuhdekin on jotain muuta kun puolet ja puolet. Minä lainaan sitä vain harvoin.

      Mitä tulee muksuun, minusta olisi erikoista osallistua vaikka hänen harrastus- tai vaatekuluihin, sillä hänellä on kuitenkin sekä äiti että isä näitä kuluja kattamassa ja heidän harteilla on kuitenkin loppuviimein ne päätöksetkin näistä menoeristä. Siksi myös koen että niiltä osin minä en puutu enkä osallistu kuluihin.

      Tässä huomaa miten erilaisia ajatuksia ihmisillä on rahasta ja onni, että miehen kanssa ollaan vahvasti samoilla linjoilla. Ylläolevista asioista kun saisi konfliktin jos toisenkin, jos näkemykset kovasti eroaisi toisistaan.

      Poista
    2. Hei. Olen uusperheen äiti ja olen aina ostanut miehen lapselle juttuja, ilolla! Mäkin ajattelen, että elät hiukan siivellä. Varsinkin jos sinulla on maksukykyä, niin 159 euroa asumisesta on minivähän. Mutta niin tietysti jokainen valitsee miten elää ja keneen sitoutuu. Mä olen valinnut toisen suunnan.

      Poista
    3. Juu, eipä näissä asioissa ole yhtä totuutta ja ihmisten näkemykset voivat erota paljonkin toisistaan. Tärkeintä että toisen osapuolen kanssa asioista on puhuttu ja se on sujut kummankin mielestä. Meillä kulujen jakaminen ei liity kummankaan maksukykyyn tällä hetkellä, ja kun mies vielä tienaa enemmän, hänellä jää viivan alle pakollisten kulujenkin jälkeen enemmän.

      Me tullaan muksun kanssa oikein hyvin juttuun ja tehdään ilolla asioita: reissataan, harrastetaan ja vietetään vapaa-aikaa. Raha-asiat sitten erillään, samoin kun parisuhteestakin. Tässäpä ehkä tämä suurin ero - mun mielestä raha-asiat ja ihmissuhteet erillään, joku taas haluaa niputtaa kaikki yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi. Kumpi sitten sopii kenellekin.

      Poista
    4. Jos mun miehellä olisi lapsi (varsinkin vain joka toinen viikko) niin en kyllä osallistuisi minäkään lapsen kuluihin. En laskisi ruokakaupassa sentilleen vain omia ostoksia, mutta pääsääntöisesti mies saisi maksaa hankkimansa lapsen kulut. Asiaan voisi tulla muutos jos oltaisiin aviossa tai hankkisimme yhteisen lapsen. Silloin voisin harkita osallistuvani myös miehen lapsen kuluihin suuremmin. En kuitenkaan koe näin avoliitossa elävänä olevani velvollinen kustantamaan muiden hankkimien lapsien elämää.

      Poista