maanantai 5. maaliskuuta 2018

Pihistä ja panosta: 3 x pihistä

Viimeksi saitte pientä läpileikkausta niistä asioista joihin olen valmis panostamaan ja jotka ovat minulle tärkeitä juttuja. Koska mielestäni kaikki asiat eivät ole panostamisen arvoisia, listataanpa vastineeksi pihistyksen kohteet.

Pihistän sisustuksessa ja huonekaluissa. Itselleni on oikeasti aika yhdentekevää onko huonekalut Ikeasta, design-liikkeestä vai vanhempieni vanhoja. En tietenkään asu minkään rähjäisen romun keskellä, mutta pystyn hyvin elämään sen asian kanssa, ettei meidän koti ole mistään sisustuslehden kannesta. Joku pöytätaso on perintönä mammalta, ruokaryhmä on vahvasti elämää nähnyt ja iso osa huonekaluista on haalittu Ikean alennusmyynnistä. Mitään pikkuhienoa sisustuspiiperrystä emme harrasta, mitä nyt talvea on piristämässä jokunen kynttilä ja lisäksi olen hankkinut muutaman simppelin viherkasvin. Tärkeintä on minusta että kotona on siistiä: ei pölyä, likaa, astioita siellä täällä tai vaatteita ympäriinsä. Eli siisti mutta sekava sisustus on teema meillä kotona.

Pihistän elektroniikassa. Minä en ole se tyyppi joka sormet syyhyten odottaa uuden puhelinmallin julkaisua ja on valmis maksamaan siitä tonnin. Mitä enemmän tulee ikää, sen vähemmän olen valmis sitomaan rahaa mihinkään sähköllä toimiviin aparaatteihin. Puhelin on maksanut 150e (se oli kipuraja) ja tietokone on vanhemmilta lahjana saatu, viisi vuotta vanha muistaakseni. En tässäkään kategoriassa päädy ehkä siihen aivan halvimpaan ratkaisuun, mutta en todellakaan ole valmis satsaamaan pakollista enempää. Tosin nappikuulokkeet ovat poikkeus: ne ovat lähes jokapäiväisessä käytössä ja haluan että ne ovat langattomat ja kestävät. Sitten taas voisin elää vaikkapa täysin ilman telkkaria, sillä en ikinä katso sitä enkä koe sitä tärkeäksi asiaksi.

Pihistän kosmetiikassa. En todellakaan maksa ripsarista neljääkymppiä tai kasvoseerumista kahtasataa. Koska ihoni on herkkä ja ajoittain oikukas, on siihen tietty jollain tasolla panostettava, mutta kyllä se raja tulee aika äkkiä vastaan. Onneksi homma toimii nyt hyvin perustuotteilla ja luonnonkosmetiikkapainotteisesti, enkä koe kyllä mitään vetoa kalliimpiin tuotteisiin. Lisäksi meikkaan ylipäätään todella harvoin muuta kuin ripset. Kulmat on microbladingilla laitettu ja siihen olin ja olen edelleen valmis panostamaan. Menot ovat siis aika hyvin hanskassa tässä kategoriassa, mikä on ehkä heikkous monelle muulle naispuoliselle.

Tässäpä siis omat pihistyksen ja panostuksen kohteet. Koetteko sielujen sympatiaa vai onko oma asetelma ihan päin vastoin?

7 kommenttia:

  1. Se aikaisempi panostus-postaus oli kuin mun suusta. Tämä ei, koska panostan näihinkin. :'D Okei okei, yritän kyllä pysyä kohtuudessa ja pyrin olemaan ostamatta täysin turhia juttuja. Varsinkin jatkossa kun on jotain oikeita taloudellisia tavotteita, ei ehkä tule niin herkästi ostettua 300 euron design-jakkaraa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aina ajoittain haaveilen joistain uusista huonekaluista mutta sit kun alan kelailemaan että oonko yhtään onnellisempi jos istun uuden ruokaryhmän ääressä 1000e köyhempänä niin vastaus on että tuskin. :D Toki tää lista on muotoutunut sen pohjalta että jostain on vaan pakko pihistää, jos olis rajattomasti rahaa niin varmasti sitä pistäisin näihinkin juttuihin.

      Poista
  2. Osittaista sielujen sympatiaa. :D Pihistän meikeissä, en osta mitään meikkejä jotka maksaa yli 5e :D Paitsi hiusvärin, se ei liene meikki kuitenkaan.

    Pihistän myös elektroniikasta. Tv ja tietokone n. 6v vanhoja. Puhelimen ostin 2 sitten ja se maksoi 100e ja on toiminut moitteetta, en ymmärrä miksi pitäisi ostaa kallis puhelin joka kestää saman aikaa kuin 5x halvempi.

    Sisustus. AH! ois niin paljon haaveita mitä haluaisin. Mutta ei rahaa liikene nyt niihin. Anopilta saanut joululahjaksi parina vuonna aivan ihanat desing kattovalaisimet. Muutoin ei kalliita juttuja ole mutta haaveissa on. Ehkä joskus vielä on varaa panostaa niihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus olin enemmän elektroniikan perään, mutta olen huomannut ihan käytännössä esimerkiksi että oli kallis tai halpa puhelin, sen käyttöikä on hinnasta riippumatta aina 2-3 vuotta. Siksi ei jaksa panostaa pakollista enempää :D

      Sisustukseen varmasti itsekin satsaisin jos vaan rahaa olisi, mutta se on satsattavien asioiden listalla aika viimeisenä kuitenkin.

      Poista
  3. Samat pihistyksen kohteet täälläkin.

    Kännykkä maksoi 129€ 1,5 vuotta sitten. Ja edelleen se on oikeasti toimiva ja tehokas. Mutta ei tarvitse tressata siitä eikä sen maksamisesta.
    Samoin muu elektroniikka. Tuotteita tutkitaan ja vertaillaan, jotta löydetään se paras hinta-laatusuhde. Ostetaan riittävän hybää sopivalla hinnalla. Ei halpaa eikä kallista, liian tehotonta tai turhan tehokasta.

    En sisusta. Olen tehnyt sen kerran hankkiessani kalusteen. Uutta tarvitaan vasta kun vanha meneee rikki. Joskus kallis sohva on edelleen meillä hyvä. Onneksi joku muu sijoitti, koska meille se tuli mutkan kautta ilmaiseksi. Ja ajanut asiansa mukavuudessa ja ulkonäössä jo 8 vuotta. Uusi sohva ehkä ajatuksen asteella, mutta ei vielä harkinnassa. Viimeksi ostin sohvan koristetyynyihin uudet tyynyliinat, todella ihanat, hintaa yhteensä 5€ ja ostopaikka Aasia.

    Ja kosmetiikka myös. En ole huomannut mitään eroa 30€ ja 12,90€ ripsiväreissä. Siksi käytän sitä halvempaa. Merkin takia en osta mitään.

    Ei tarvetta hankkia luksusta, kun ei ole tarvetta esittää kellekään muuta kuin mitä olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurin muutos omassa ajattelumaailmassa liittyen kulutukseen on ollut ehkä tuo viimeinen lauseesi - ei tarvitse enää ylläpitää mitään kulissia muiden ihmisten silmissä. En ole mitään kovin suurta kulissia koskaan saanut aikaiseksi mutta varsinkin teini-iässä tuntui olevan tärkeää, mitä muut ajattelee mun puhelimesta, vaatteista tai mun vanhempien autosta. Nyt olen päässyt siitä ajatusmaailmasta oikeastaan kokonaan eroon ja se on jokseenkin helpottavaa. :)

      Poista
    2. Tuolla aiemmin kirjoitin "asioiden ytimestä " ja tässä kohtaa mielestäni hyvin tulee tuon toisenkin anonyymin tekstistä ihan sama. Sohvan ydin on mukava istuminen. Jos se onnistuu, on sen yli menevä ylimääräistä, jonka toki voi hankkia, jos on oikeasti varaa ja pitää asiaa olennaisena. Mutta et sinä kalliilla designsohvallakaan voi muuta kuin istua samalla tavalla kuin halvalla. Siinä tulee ero, jos sinulla oikeasti ei ole varaa sohvaan ollenkaan

      Poista