Monessa ei-talousblogissa on alkuvuonna ollut paljon tekstejä siitä, mihin kukakin panostaa ja mistä taas on valmis pihistämään. Ajattelin iskeä lusikkani soppaan! Vaikka tässä on otettu ryhtiliikettä rahankulutukseen, en silti allekirjoita missään nimessä sitä, että aina pitäisi pyrkiä hintalapultaan halvimpaan ratkaisuun, sillä paljon on asioita joiden ostohinta kompensoituu mukavasti käyttövuosilla. Tässäpä siis kolme juttua joihin olen itse valmis satsaamaan.
En tingi ruuan laadusta. Ok, tämä nyt ei ole kulutustavara, mutta puhutaan meidän jokapäiväisestä polttoaineesta. En halua syytää kroppaan lisäaineita, huonoja rasvoja, maitotuotteita ja toisaalta taas haluan satsata vihanneksiin, hedelmiin ja ylipäätään hyvälaatuiseen ravintoon. En osta halvinta sikanautaa, makkaroita, eineksiä enkä edullisinta paahtoleipää mitä hyllystä löytyy. En tosin myöskään kikkaile 30e/kg maksavalla luomukananpojan sisäfileillä, goji-marjoilla, graavilohella tai maksa tuorepastasta maltaita. Ei tarvitse miettiä kuitenkaan kahta kertaa jos vaihtoehtona on 5e/kg maksava jauheliha sis. 23% rasvaa vs. alle 10% rasvaa sisältävä jauheliha 10e/kg. Ravinnossa tärkeämpää on laatu kuin hinta.
En tingi kengistä. Ostin syksyllä 130e Timberlandit, jotka ovat itseasiassa toiset kyseisen merkin tossut omassa kenkäkaapissani. Ekat ovat nyt porskuttaneet 5 vuotta ja kun kengät putsaa ja lankkaa niin ne ovat kuin uudet. Ne ovat aikanaan maksaneet 140e, ja tällä hetkellä hinta jaettuna vuosilla on 28e. On siis taatusti ollut kannattavaa satsata laatuun ja saada kohtuuhintaisia kenkävuosia vastineeksi.
En tingi asianmukaisista vaatteista ja varusteista. Tarkoitan sitä, että minulla on ulkoiluun, sisäilyyn, juhliin, töihin ja urheiluun omat, lajinmukaiset varusteet. Olen todennut, että oikeanlaiset varusteet ovat puoli ruokaa, joten en ole valmis lähtemään farkuissa ja kympin kangastossuissa pyörälenkille. Tämä ei tarkoita, että ostaisin aina kalleinta, mutta monessa jutussa olen valmis maksamaan laadusta: hyvistä materiaaleista, istuvuudesta, kestävyydestä. Tässä lopputulos on sama kuin kenkien kohdalla: suurempi kertasatsaus on monen vuoden ajalla tarkasteltuna kannattavaa ja eläminen ylipäätään on mukavampaa kun harrastuksiin ja muihin arjen rientoihin löytyy asianmukaiset vermeet.
Tämä ajatuksenkulku ei ole vielä täysin päätynyt työ-/arkivaatteisiin asti. Kuinka helposti käsi alkaa tavoitella henkkamaukan alerekistä kertakäyttövaatteita, vaikka järkevämpää olisi panostaa laatuun eikä niinkään määrään... Tämän vuoden yksi kantava teema olkoot siis pitkänäköisyys myös vaateshoppailuissa!
maanantai 26. helmikuuta 2018
perjantai 23. helmikuuta 2018
Miten viikko meni?
93,75e asetettiin viikkobudjetiksi palkkapäivänä, miltä tilanne näyttää?
- Ruokakauppoihin 14,80e; 9,17e; 16,80e ja 14e = 54,77e
- Auton tankkaus 20e
- Sokoksesta hoitoaine 15,90e
= 90,67e
Eli budjetissa pysyttiin, nipinnapin. Lisäksi maksoin Klarnan kuukausilaskun kokonaan pois, hei hei 159e ja tervetuloa mielenrauha. Laskutilille jäi rapiat 26e, josta maksan vielä puhelinlaskun.
Kootut selitykset: hiuksiin jätettävä hoitoaine on lopuillaan, ja uusi pullo kestää toivottavasti 2-3kk. Pakkorako. Ruokakaupparahoista 14e meni lähiruokatorille, joka on vain joka toinen keskiviikko ja josta ostin kilon jauhelihaa ja jättikennon munia. Riittänee siis joksikin aikaa. Auto tuli tankattua, enempää ei välttämättä tarvi ennen ens kuuta tankata.
Aika perus, että palkkapäivän jälkeinen viikko on menoiltaan suurin. Ajattelin palkita itseni ennen ens palkkaa jollain kivalla vaateparrella jos onnistun alittamaan budjettia tarpeeksi muina viikkoina. Olis kiva töihin saada joku uusi pusero.
Mites teidän budjetit ovat pitäneet? Onko teillä tapana asettaa kuukausibudjetti vai astetta tarkempi viikkobudjetti?
Kivaa on muuten se että blogin kävijämäärät ovat yllättävän suuria, vaikka kirjoituksia on puskettu ulos vasta vajaan kuukauden päivät. Talousjutut ovat siis kenties yleisesti kiinnostava aihepiiri? Se on toki varsin ymmärrettävää, sillä tämä aihe koskettaa meitä ihan jokaista, kaikissa elämäntilanteissa. Kaikki kommentit, ideat, parannusehdotukset ja kysymykset ovat ehdottomasti tervetulleita piristämään ja herättämään ajatuksia!
- Ruokakauppoihin 14,80e; 9,17e; 16,80e ja 14e = 54,77e
- Auton tankkaus 20e
- Sokoksesta hoitoaine 15,90e
= 90,67e
Eli budjetissa pysyttiin, nipinnapin. Lisäksi maksoin Klarnan kuukausilaskun kokonaan pois, hei hei 159e ja tervetuloa mielenrauha. Laskutilille jäi rapiat 26e, josta maksan vielä puhelinlaskun.
Kootut selitykset: hiuksiin jätettävä hoitoaine on lopuillaan, ja uusi pullo kestää toivottavasti 2-3kk. Pakkorako. Ruokakaupparahoista 14e meni lähiruokatorille, joka on vain joka toinen keskiviikko ja josta ostin kilon jauhelihaa ja jättikennon munia. Riittänee siis joksikin aikaa. Auto tuli tankattua, enempää ei välttämättä tarvi ennen ens kuuta tankata.
Aika perus, että palkkapäivän jälkeinen viikko on menoiltaan suurin. Ajattelin palkita itseni ennen ens palkkaa jollain kivalla vaateparrella jos onnistun alittamaan budjettia tarpeeksi muina viikkoina. Olis kiva töihin saada joku uusi pusero.
Mites teidän budjetit ovat pitäneet? Onko teillä tapana asettaa kuukausibudjetti vai astetta tarkempi viikkobudjetti?
Kivaa on muuten se että blogin kävijämäärät ovat yllättävän suuria, vaikka kirjoituksia on puskettu ulos vasta vajaan kuukauden päivät. Talousjutut ovat siis kenties yleisesti kiinnostava aihepiiri? Se on toki varsin ymmärrettävää, sillä tämä aihe koskettaa meitä ihan jokaista, kaikissa elämäntilanteissa. Kaikki kommentit, ideat, parannusehdotukset ja kysymykset ovat ehdottomasti tervetulleita piristämään ja herättämään ajatuksia!
keskiviikko 21. helmikuuta 2018
Lifestylebloggaaja ja kulutusluoton helppous
Hengittelin aamulla syvään kun lueskelin blogeja ja törmäsin seuraavaan otsikkoon blogissa Prime Life by Umppu: Kulutusluoton vastuullinen käyttäminen. Tätä aika tunnettua blogia kirjoittaa kolmen lapsen äiti, joka tekstissään tuo ilmi miten eri tavoin kulutusluotto tuo rentoutta ja hyvää fiilistä omaan arkeen. Itsellä lähinnä meni aamukahvi väärään kurkkuun...
Mielestäni teksti toi hirmu hyvin esiin sen, minkä vuoksi kulutusluotot ovat mielettömän suosittuja ja minkä takia suomalaiset ovat mielettömän velkaantuneita. Heitetään nyt heti alkuun pari hälyyttävää tilastoa: kotitalouksien säästämisaste vuonna 2016 on ollut -0,7%. Tarkoittaa siis, että velaksi on eletty. Kotitalouksien velkaantuneisuus senkun kasvaa ja ulosottovelallisia on Suomessa rapiat puoli miljoonaa. Minusta nämä ovat aika hurjia lukuja ja hiukan ehkä ihmettelen, miten joku edes viitsii tämmöisinä aikoina mainostaa kulutusluottoja arjen helpotuksena, kun ne päin vastoin tuhoavat ihmisten taloudenpidon. Ne tuntuvat olevan ihan yhtä massiivinen ongelma kuin alkoholikin.
Ongelma lähtee jo tästä kappaleesta:
"Useinhan asiat menee niin, että kun jo ehdit hieman juhlia että tilillä on rahaa jäljellä ennen palkkapäivää että voisit piristää itseäsi tai perhettäsi, niin juuri silloin hajoaa pesukone, jääkaapi tai tietokone. Harvoilla normaalituloisilla lapsiperheillä on suuria summia säästössä ja joskus ne pienetkin arjessa ja taloudessa tapahtuvat muutokset saattavat horjuttaa taloutta useita kuukausia eteenpäin. Ainakin meillä lähes kaikki menee mitä tulee."
Se on nimenomaan ongelma, että edes keskituloiset ei Suomessa jostain syystä halua säästää. Jokainen toki säästää omien kykyjensä mukaan, mutta on se kyllä kumma jos pesukoneen hajoaminen horjuttaa taloutta moneksi kuukaudeksi eteenpäin. Jos kaksi ihmistä tienaa ja sivuun ei saada edes ylimääräistä viittä-kuuttasataa, on syytä katsoa peiliin. Ei silloin ole enää kyse pienistä tuloista vaan kohtuuttoman suurista menoista, mistä moni on täysin valintakysymys.
Jatketaan tarkastelua:
"Minä olen luonteeltani nautiskelija ja rakastan tarttua hetkeen. Myös se arjen helppous ja sujuminen on mulle todella tärkeitä asioita."
Ja nyt ollaankin jo asian ytimessä. Meistä on tullut tämmöisiä, haluaisimme nautiskella ja tarttua hetkeen. Joka kuukausi ja koko ajan. Helppous on avainsana kaikkeen ja kyllähän nyt elämästä pitää ottaa kaikki irti kun kerran täällä vaan ollaan. Yeah right. Noista edellämainituista tilastoista voikin sitten nähdä lopputuloksen mitä käy, kun olemme alkaneet nautiskelemaan ja tarttumaan hetkeen (=kulutusluottoon) yhä enenevissä määrin.
Napataan vielä yksi kappale käsittelyyn:
"Ainakin itse ajattelen lainan sijoitusapuna. Haluan että laina tuottaa tai antaa minulle jotain. Joskus se voi olla unohtumaton elämys perheen kanssa tai jokin kiinteä asia. Kodin remontoiminen on usein myös sijoitus mikä nostaa asunnon arvoa ja samalla asunnon arvon noustessa lisää se sitä omaa varallisuutta. Lainan avulla voit toteuttaa unelmiasi ja mahdollisesti saada niistä myös rahallista hyötyä."
Ei laina ole mitään sijoitusapua. Ellei sitten sijoita niitä rahoja ja ne tuottavat vielä enemmän varallisuutta kuin mitä korko on. Mutta ei kait kukaan sellaiseen tarkoitukseen ota kulutusluottoa? Lainan avulla voi toteuttaa unelmiaan, mutta minusta niihin unelmiin kannattaa tehdä vähän isompikin reality check, jos niitä pitää rahoittaa korkeakorkoisella kulutusluotolla. Kyllä se on itselleen valehtelua, jos näkee kulutusluoton lähtökohtaisesti sijoitusapuna.
Minun mielestäni koko kirjoitus oli loistava esimerkki siitä, miksi ihmiset nykypäivänä velkaantuvat niin hurjaa tahtia. Ei elinkustannukset ole mitenkään merkittävästi nousseet viime vuosien aikana, toisin kuin kotitalouksien tulot. Kärsimättömyys, impulsiivisuus ja lähinäköisyys sen sijaan ovat kasvaneet.
Minä olen kasvanut monilapsisessa perheessä ja vanhempani ovat sitä perinteistä keskiluokkaa alusta loppuun asti. Ikinä he eivät ole joutuneet turvautumaan kulutusluottoihin, eikä yhtäkään lomamatkaa ole maksettu osamaksulla takaisin. Pesukoneen hajotessa on säästöistä otettu rahat ja käyty kaupoilla. Meillä ollaan aina harrastettu, syöty terveellisesti ja reissattukin, mutta oman varallisuuden mukaan. Kaikki ei voi omistaa uutta bemaria, tonnin merkkiveskaa tai tehdä kaukomatkoja. Kaikkien lapset ei voi harrastaa jääkiekkoa. Se on fakta joka on istutettu minuun jo lapsena, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Jos on keskiluokan tulot, on keskiluokan huvit. Niin se vaan menee.
Jos kokee nykypäivänä kulutusluotot pakolliseksi selviytymiskeinoksi, on syytä pysähtyä ja miettiä omaa kulutuskäyttäytymistä. Olen tietysti huono paasaamaan asiasta koska minullahan ei ole lapsia, omakotitaloa, autoa enkä täten tiedä mitään perheellisten raha-ahdingosta, mutta hyviä perheellisiä rahatietoisia esimerkkejä löytyy kyllä tuosta oikealla olevasta linkkilistasta.
Lisäyksenä: myös Kun raha maksaa liikaa -blogi otti kantaa tähän aiheeseen, klik!
Mielestäni teksti toi hirmu hyvin esiin sen, minkä vuoksi kulutusluotot ovat mielettömän suosittuja ja minkä takia suomalaiset ovat mielettömän velkaantuneita. Heitetään nyt heti alkuun pari hälyyttävää tilastoa: kotitalouksien säästämisaste vuonna 2016 on ollut -0,7%. Tarkoittaa siis, että velaksi on eletty. Kotitalouksien velkaantuneisuus senkun kasvaa ja ulosottovelallisia on Suomessa rapiat puoli miljoonaa. Minusta nämä ovat aika hurjia lukuja ja hiukan ehkä ihmettelen, miten joku edes viitsii tämmöisinä aikoina mainostaa kulutusluottoja arjen helpotuksena, kun ne päin vastoin tuhoavat ihmisten taloudenpidon. Ne tuntuvat olevan ihan yhtä massiivinen ongelma kuin alkoholikin.
Ongelma lähtee jo tästä kappaleesta:
"Useinhan asiat menee niin, että kun jo ehdit hieman juhlia että tilillä on rahaa jäljellä ennen palkkapäivää että voisit piristää itseäsi tai perhettäsi, niin juuri silloin hajoaa pesukone, jääkaapi tai tietokone. Harvoilla normaalituloisilla lapsiperheillä on suuria summia säästössä ja joskus ne pienetkin arjessa ja taloudessa tapahtuvat muutokset saattavat horjuttaa taloutta useita kuukausia eteenpäin. Ainakin meillä lähes kaikki menee mitä tulee."
Se on nimenomaan ongelma, että edes keskituloiset ei Suomessa jostain syystä halua säästää. Jokainen toki säästää omien kykyjensä mukaan, mutta on se kyllä kumma jos pesukoneen hajoaminen horjuttaa taloutta moneksi kuukaudeksi eteenpäin. Jos kaksi ihmistä tienaa ja sivuun ei saada edes ylimääräistä viittä-kuuttasataa, on syytä katsoa peiliin. Ei silloin ole enää kyse pienistä tuloista vaan kohtuuttoman suurista menoista, mistä moni on täysin valintakysymys.
Jatketaan tarkastelua:
"Minä olen luonteeltani nautiskelija ja rakastan tarttua hetkeen. Myös se arjen helppous ja sujuminen on mulle todella tärkeitä asioita."
Ja nyt ollaankin jo asian ytimessä. Meistä on tullut tämmöisiä, haluaisimme nautiskella ja tarttua hetkeen. Joka kuukausi ja koko ajan. Helppous on avainsana kaikkeen ja kyllähän nyt elämästä pitää ottaa kaikki irti kun kerran täällä vaan ollaan. Yeah right. Noista edellämainituista tilastoista voikin sitten nähdä lopputuloksen mitä käy, kun olemme alkaneet nautiskelemaan ja tarttumaan hetkeen (=kulutusluottoon) yhä enenevissä määrin.
Napataan vielä yksi kappale käsittelyyn:
"Ainakin itse ajattelen lainan sijoitusapuna. Haluan että laina tuottaa tai antaa minulle jotain. Joskus se voi olla unohtumaton elämys perheen kanssa tai jokin kiinteä asia. Kodin remontoiminen on usein myös sijoitus mikä nostaa asunnon arvoa ja samalla asunnon arvon noustessa lisää se sitä omaa varallisuutta. Lainan avulla voit toteuttaa unelmiasi ja mahdollisesti saada niistä myös rahallista hyötyä."
Ei laina ole mitään sijoitusapua. Ellei sitten sijoita niitä rahoja ja ne tuottavat vielä enemmän varallisuutta kuin mitä korko on. Mutta ei kait kukaan sellaiseen tarkoitukseen ota kulutusluottoa? Lainan avulla voi toteuttaa unelmiaan, mutta minusta niihin unelmiin kannattaa tehdä vähän isompikin reality check, jos niitä pitää rahoittaa korkeakorkoisella kulutusluotolla. Kyllä se on itselleen valehtelua, jos näkee kulutusluoton lähtökohtaisesti sijoitusapuna.
Minun mielestäni koko kirjoitus oli loistava esimerkki siitä, miksi ihmiset nykypäivänä velkaantuvat niin hurjaa tahtia. Ei elinkustannukset ole mitenkään merkittävästi nousseet viime vuosien aikana, toisin kuin kotitalouksien tulot. Kärsimättömyys, impulsiivisuus ja lähinäköisyys sen sijaan ovat kasvaneet.
Minä olen kasvanut monilapsisessa perheessä ja vanhempani ovat sitä perinteistä keskiluokkaa alusta loppuun asti. Ikinä he eivät ole joutuneet turvautumaan kulutusluottoihin, eikä yhtäkään lomamatkaa ole maksettu osamaksulla takaisin. Pesukoneen hajotessa on säästöistä otettu rahat ja käyty kaupoilla. Meillä ollaan aina harrastettu, syöty terveellisesti ja reissattukin, mutta oman varallisuuden mukaan. Kaikki ei voi omistaa uutta bemaria, tonnin merkkiveskaa tai tehdä kaukomatkoja. Kaikkien lapset ei voi harrastaa jääkiekkoa. Se on fakta joka on istutettu minuun jo lapsena, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Jos on keskiluokan tulot, on keskiluokan huvit. Niin se vaan menee.
Jos kokee nykypäivänä kulutusluotot pakolliseksi selviytymiskeinoksi, on syytä pysähtyä ja miettiä omaa kulutuskäyttäytymistä. Olen tietysti huono paasaamaan asiasta koska minullahan ei ole lapsia, omakotitaloa, autoa enkä täten tiedä mitään perheellisten raha-ahdingosta, mutta hyviä perheellisiä rahatietoisia esimerkkejä löytyy kyllä tuosta oikealla olevasta linkkilistasta.
Lisäyksenä: myös Kun raha maksaa liikaa -blogi otti kantaa tähän aiheeseen, klik!
sunnuntai 18. helmikuuta 2018
Teoria v käytäntö
Miksi järkevä rahankäyttö on käytännössä paljon haastavampaa kuin paperilla? Tätä kysymystä olen pyöritellyt päässäni siitä lähtien, kun olen omasta taloudesta alkanut huolehtimaan.
Olen alusta asti tiennyt, mitä fiksu taloudenpito on. Se tarkoittaa ylijäämäistä tiliä joka kuukausi. Ylijäämä toteutetaan sillä, että ruokakaupassa tehdään fiksuja ja edullisia valintoja, turhuuksiin ei tuhlata, rahaa ei kaadeta kurkusta alas ja oma maksukyky pidetään mielessä kun kaverit taas kymmenettä kertaa pyytää johonkin hiihtolomareissulle Lappiin. Ylijäämällä toteutetaan puskuri yllättäviä menoja varten, jolloin uuden pesukoneen ostaminen ei vaikuta kuukausibudjettiin. Kun tulot kasvaa, puskuri kasvaa. Aika yksinkertaista, eikö?
Silti itse toteuttaminen tuntuu lähes mahdottomalta ajoittain. Ulkoiset paineet ajaa jatkuvasti kuluttamaan ja oman tarpeen ja halun erottaminen tuntuu ihan äärimmäisen vaikealta. Olen hifistellyt ruokakaupassa, ostanut kasoittain turhia vaatteita ja kenkiä ja lähtenyt reissuihin, joihin ei ole oikeasti ollut rahaa. Omaksi onnekseni matkalle ei ole sattunut vielä yhtäkään (!!) hajonnutta pesukonetta, koska ne olisivat väärällä hetkellä saaneet budjetit heittämään volttia ja aikaiseksi ihan oikeita ongelmia.
Tulojen kasvaessa menot ovat kasvaneet, mutta ei niinkään säästäminen. Onnea on etsitty materiasta, mutta eipä sitä sieltä ole lopulta löytynyt. Lähinnä ostoskrapula ja morkkis. Sekin kertoo siitä, että olen jatkuvasti tiennyt kuinka typerästi hoidan talouttani. Miksi ryhtiliike on silti ollut niin vaikeaa? Samalla olen ollut kova tyttö moralisoimaan muita, ikään kuin oma rahankäyttöni olisi ollut mitenkään esimerkillisellä tasolla…
Olen nyt ollut aikalailla 2,5 kuukautta ostamatta mitään turhaa. Tuntuu kuin olisi tiukalla dieetillä, vaikka oikeasti haluan että tästä tulee elämäntapa. Että tämä kestäisi nyt ja aina, sillä miksi haalia turhaa tavaraa ympärilleen? Opettelen tunnistamaan tarpeen ja jättämään kaiken muun ostamatta. Kyllä tämän päätöksen kanssa saa useamman kerran viikossa painia, mutta jo tässä ajassa olen saanut konkreettisesti nähdä, kuinka paljon budjetointi ja järkevöittäminen on rauhoittanut mieltä.
Olen alusta asti tiennyt, mitä fiksu taloudenpito on. Se tarkoittaa ylijäämäistä tiliä joka kuukausi. Ylijäämä toteutetaan sillä, että ruokakaupassa tehdään fiksuja ja edullisia valintoja, turhuuksiin ei tuhlata, rahaa ei kaadeta kurkusta alas ja oma maksukyky pidetään mielessä kun kaverit taas kymmenettä kertaa pyytää johonkin hiihtolomareissulle Lappiin. Ylijäämällä toteutetaan puskuri yllättäviä menoja varten, jolloin uuden pesukoneen ostaminen ei vaikuta kuukausibudjettiin. Kun tulot kasvaa, puskuri kasvaa. Aika yksinkertaista, eikö?
Silti itse toteuttaminen tuntuu lähes mahdottomalta ajoittain. Ulkoiset paineet ajaa jatkuvasti kuluttamaan ja oman tarpeen ja halun erottaminen tuntuu ihan äärimmäisen vaikealta. Olen hifistellyt ruokakaupassa, ostanut kasoittain turhia vaatteita ja kenkiä ja lähtenyt reissuihin, joihin ei ole oikeasti ollut rahaa. Omaksi onnekseni matkalle ei ole sattunut vielä yhtäkään (!!) hajonnutta pesukonetta, koska ne olisivat väärällä hetkellä saaneet budjetit heittämään volttia ja aikaiseksi ihan oikeita ongelmia.
Tulojen kasvaessa menot ovat kasvaneet, mutta ei niinkään säästäminen. Onnea on etsitty materiasta, mutta eipä sitä sieltä ole lopulta löytynyt. Lähinnä ostoskrapula ja morkkis. Sekin kertoo siitä, että olen jatkuvasti tiennyt kuinka typerästi hoidan talouttani. Miksi ryhtiliike on silti ollut niin vaikeaa? Samalla olen ollut kova tyttö moralisoimaan muita, ikään kuin oma rahankäyttöni olisi ollut mitenkään esimerkillisellä tasolla…
Olen nyt ollut aikalailla 2,5 kuukautta ostamatta mitään turhaa. Tuntuu kuin olisi tiukalla dieetillä, vaikka oikeasti haluan että tästä tulee elämäntapa. Että tämä kestäisi nyt ja aina, sillä miksi haalia turhaa tavaraa ympärilleen? Opettelen tunnistamaan tarpeen ja jättämään kaiken muun ostamatta. Kyllä tämän päätöksen kanssa saa useamman kerran viikossa painia, mutta jo tässä ajassa olen saanut konkreettisesti nähdä, kuinka paljon budjetointi ja järkevöittäminen on rauhoittanut mieltä.
torstai 15. helmikuuta 2018
2/2018 palkkapäivä
Jippii, se päivä kuukaudesta kun saa leikkiä virtuaalisilla numeroilla.
Nettopalkka 1555e, josta tein seuraavat siirrot:
- ASP 550e
- Norwegian 240e (sisälsi 120e viime palkasta jäänyttä ylimääräistä)
- Asuminen 150e
- Laskutili 185e
Huomenna menee automaattisiirtona 75e rahastoihin ja ylihuomenna on kampaajakäynti noin 100e. Näiden jälkeen tilillä pitäisi olla 375e, joka on kuukauden ruokabudjetti ja sisältää myös mahdolliset auton tankkaukset.
Tämän kuun palkasta säästöön päätyi siis 745e (laskelma ei sisällä viime kuun palkasta jäänyttä 120 euroa), eli säästöaste 47,9%. Hommaa sotkee tässä kuussa tuo osamaksu, jonka maksan laskutililtä kokonaisuudessaan pois kun lasku vaan sähköpostiin napsahtaa. Lisäksi kampaajakäynti, jota ei sitten taas ole ensi kuussa. Eli sellainen melkein 300e ylimääräistä menoa, joka ensi kuussa toivottavasti päätyy ASP-tilille.
Seuraavaan tilipäivään on tasan neljä viikkoa, eli näin ollen viikkobudjetti on 93,75e. Sillä pitäisi ihmisen syödä ja selvitä ihan mukavasti ja kenties jokunen ropo jää ylikin, katsotaan nyt. Muutama kosmetiikkapurkki pitää ehkä hommata, mutta nekin mahtuu tuohon ruokabudjettiin mainiosti.
Nettopalkka 1555e, josta tein seuraavat siirrot:
- ASP 550e
- Norwegian 240e (sisälsi 120e viime palkasta jäänyttä ylimääräistä)
- Asuminen 150e
- Laskutili 185e
Huomenna menee automaattisiirtona 75e rahastoihin ja ylihuomenna on kampaajakäynti noin 100e. Näiden jälkeen tilillä pitäisi olla 375e, joka on kuukauden ruokabudjetti ja sisältää myös mahdolliset auton tankkaukset.
Tämän kuun palkasta säästöön päätyi siis 745e (laskelma ei sisällä viime kuun palkasta jäänyttä 120 euroa), eli säästöaste 47,9%. Hommaa sotkee tässä kuussa tuo osamaksu, jonka maksan laskutililtä kokonaisuudessaan pois kun lasku vaan sähköpostiin napsahtaa. Lisäksi kampaajakäynti, jota ei sitten taas ole ensi kuussa. Eli sellainen melkein 300e ylimääräistä menoa, joka ensi kuussa toivottavasti päätyy ASP-tilille.
Seuraavaan tilipäivään on tasan neljä viikkoa, eli näin ollen viikkobudjetti on 93,75e. Sillä pitäisi ihmisen syödä ja selvitä ihan mukavasti ja kenties jokunen ropo jää ylikin, katsotaan nyt. Muutama kosmetiikkapurkki pitää ehkä hommata, mutta nekin mahtuu tuohon ruokabudjettiin mainiosti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)